Arjen sankari

Hei, olen Petra. Olen kohdannut päihde- ja mielenterveyshaasteita perheessäni ja suvussani koko elämäni ajan. Riippuvuus on ollut suvussani osalla pahempaa ja osalla lievempää. Osalla viikosta toiseen toistuvaa, osalla juhlapyhärepsahduksia. Päihteet ovat huuhtoneet suvustamme paljon merkityksiä ja muistoja mukanaan. Ne ovat rikkoneet ihmissuhteita ja -mieliä.

Päihdeongelmaisten lapsena opin oman aseman kovan kautta. Eikä se valitettavasti ollut kärkisija. Kuningas alkoholi sekä muut päihteet ja piristeet olivat aina ykkösiä.  Riippuvuus ja siihen liittyvät piiloittelurutiinit ohittivat minun lisäksi myös meidät muut läheiset ja ystävät. Perheeni ilo- ja sururytmin määrittyvät vanhempieni ryyppykaudet. En koskaan voinut luottaa annettuun lupaukseen tai suunnitelmaan.

Opin lapsena erilaisia lähestymistapoja perheeni riippuvuuksiin. Huolestumisen, hoivaamisen, pelkäämisen, ongelman kieltämisen ja peittämisen, itseni syyllistämisen. Yritin miellyttää vanhempiani. Kerjäsin huomioita. Pelkäsin milloin vanhempani tulevat kotiin ja missä kunnossa. Mikään ei auttanut. Ei kiltteys tai pärjääminen koulussa. 

Jos rahat tai päihteet loppuivat, aina löytyi keino juoda tai päihtyä. Vaikka velaksi. Selvä viikonloppu ja juhlapyhä oli kuin pieni lahja. Ei oksennuksia, ei mustelmia, ei mökötyksiä, ei rikkinäisiä tavaroita, ei loukkaavia sanoja. Hetki, edes pieni hetki yhdessäoloa ja yhdessätekemistä. Kaikki tosin saattoi muuttua hetkessä yhden ryypyn jälkeen. 

Tiedän ettei tarinassani ole mitään ihmeellistä. Tiedän ammattini puolesta kymmeniä perheitä, joissa arki on pelkkää selviytymistä. Ei pullantuoksua ja patikkaretkiä. Ei minullakaan koskaan ollut puutetta mistään ulkoisesta kuten ruoasta, vaatteista tai puhtaudesta. Meidän kulissit olivat aina kunnossa.   

En enää häpeä tai peittele sukuani. Tiedän etteivät sisareni, vanhempani ja setäni olleet pahoja, laiskoja tai heikkoja. He olivat sairaita. Sairaita joiden riippuvuus satutti meitä muita perheenjäseniä ja läheisiä. Onneksi lapseni ovat kohdanneet selvät lähisukulaiset. Voi jopa sanoa välittämishakuiset sukulaiset.

Rauhan aikana sankareiksi nousevat he jotka tekevät jotain erityistä esimerkiksi taiteen tai urheilun saralla. Arjen sankareita ovat he jotka selviävät ja joustavat haastavistakin olosuhteista. Oli arkikurjuuden taustalla sitten sairaus, altistavat geenit, trauma tai viattomasta kokeilusta alkanut riippuvuuskierre. Minä, Petra, olen yksi arjen sankari. Minä selvisin. Selvisin ilman omien vanhempieni päivittäistä rakkautta. Epämääräisiin olosuhteisiin kuollut sisareni ei selvinnyt.

Elämäni on ollut enimmäkseen hyvää lapsuuden lähtökohdista huolimatta. Ilmeisesti olen jostakin saanut jonkinmoista varjelusta, voimaa ja ohjausta. Olen siitä kiitollinen. Kiitän selviytymisestä puolisoni ja lasteni korjaavaa rakkauden voimaa. Kiitän myös lapsuuden naapureita ja mummoa. Ilman teitä olisin ollut lapsuuden leikeissä ja arjessa hukassa.