Facebook
Facebook
Instagram

Hankemurha

eli kunka saat dekkari- ja sankaridramaturgialla lisää mielenkiintoa loppuraporttiin

Hyvä tarina luo ja pitkittää jännitteitä, vetoaa tunteisiin, hämää ja paljastaa. Loppuraportti taas aloittaa ratkaisusta ja kertoo kuinka siihen päästiin ja päästään yhä uudestaan. Loppuraportissa edes hyvä rakenne, tilastolliset löydökset, autenttiset “lainaukset” ja fiksut suunnitelmat eivät riitä. Tarvitaan roppakaupalla terävää älyllistä tulkintaa, analyysia ja kiteytystä siitä millä ja miten muutos saavutettiin. Ja onko muutos uusittavissa toisaalla.

Yllätä lukija, mutta älä sekoita häntä
Hankeraportti on kuitenkin dekkarin etäinen serkku. Sekä tarinassa että raportissa. kanssakulkijan täytyy samaistua haasteisiin ja löydöksiin. Kerronnassa on oltava yllättäviä käänteitä tai löydöksiä, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Ne eivät kuitenkaan saa olla liian epäuskottavia tai epäloogisia. Löydöksiä ei voi vetää kuin taikurinhatusta. Parhaimillaan molempien lukija tokaisee: “Miksi itse en tajunnut tätä heti. Tämähän on lopulta varsin selvää ja yksinkertaisesta.”

Johtolangoista tärkein on punainen lanka
Loppuraportissa vinkit ja johtolangat ovat tutkivan journalistin säikeitä. Tästä me opimme eniten, tässä menimme harhaan tai vipuun, tässä jäimme junnaamaan. Raportti kertoo miten haluttu muutos (ratkaisu) saavutettiin, mitä esteitä selätettiin. Mikä toimi? miksi? kenelle? mikä ei toiminut. Jos dekkarissa tehtäisiin sama yhtä paljastavasti sitä kutsuttaisiin dokumentiksi.

Christiemäistä oivallusta loppuraporttiin
Agatha Christien menestysopeilla voi värittää sopivasti myös loppuraporttia
– Alussa rajataan viheliäinen ongelma (tarinassa saari/kartano ja siellä olevat rajatut toimijat kuten kohderyhmä)
– Viranomaiset ovat kyvyttömiä ratkaisemaan tapausta. Mysteeriä alkaa ratkaista nerokas ja vapaaehtoinen järjestöaktiivien joukko
– Tarinan edistyessä paljastetaan pikkuhiljaa lisää vihjeitä ja löydöksiä. Kaikki tarvittavat vihjeet on kerrottu jo hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua #samastuminen
– Lopullinen motiivi, todellinen tapahtumaketju paljastetaan tarinassa vasta lopussa. Loppuraportti tekee saman käänteisesti.

Muutosmatkan kolme sankarillista näytöstä
Järjestö tarvitsee uusia vapaaehtoisia ja toimintoja jotka vetävät väkeä. Yhdistyksen vastuuihmiset aloittavat löytöretken, jotta tämä saadaan toimimaan. Kaikki näyttää kohtuu hyvältä, kunnes …

1) Lähtötilanne (tämän voisi tehdä toisinkin, tyydymmekö nykyisiin olosuhteisiin)
2) Hähmäinen tavoite (lupaus paremmasta)
3) Luontainen vastarinta (mukavuusalue)
4) Mentori ilmestyy (vaikka oppilas ei ole täysin valmis)

5) Sitoutuminen (homma uusiksi), kokeiluja, yrityksiä, erehdyksiä
6) Turpiin ottaminen, takaiskuja
7) Luolaan meno, haavojen nuoleminen, worst case skenaario, kriisin pohjalla
8) Vanhasta luopuminen, uuden oivaltaminen
9) Hankaluuksien (juurisyiden) kohtaaminen ja voittaminen

10) Uusiutuminen, uudet toimintamallit
11) Homman paketointi näytösluontoisesti
12) Hyvän kierrättäminen

Matkalla oppii – vaikka siltä mentorllta
Toiminnan suunta ja energiatasot muuttuvat käännekohdissa.. Toimijat yrittävät saavuttaa päämääränsä, mutta kohtaavat esteitä toisensa jälkeen. He joutuvat etsimään kumppaneita ja tekemään uusia suunnitelmia. Juuri kun konsepti/ratkaisu on lähtemässä menestyksekkääseen lentoon, se jää taas “jumiin” pimeimpään arkeen.

Meissä kaikissa on kykyjä ja voimia, joita emme itse huomaa tai osaa nostaa pintaan. Tarvitsemme ulkopuolisen henkilön (kannustaja, kanssamatkaaja, konsultti tai mentori), joka auttaa näkemään syvämmälle. Silloin oivallamme niin mahdollisuudet kuin motivaationkin.

Hanketoimijoiden on ylitettävä mukavuusalueensa. He toivovat löytävänsä uusia tapoja selvitä ongelmista toiminnan loppumisen ja itsetutkiskelun paineessa. Muutosmatkalla on uskallettava luopua turhista taakoista, vääristä olettamuksista ja vanhentuneista toimintamalleista.

Pintaa syvemmälle
Loppuraportti kaivaa löydökset esiin kuin arkeologi kuinka löydöksiä ja oivalluksia tehtiin eri näkökulmista (työntekijä, asiakas, kumppani, asiantuntija, vapaaehtoinen). Kun hanke piirtää yleisen löydöskartan näkökulmien avulla, tarina taas elävöittää yhden kokemusrikkaan löytöretken. Molemmissa tärkeän asian esiin tuominen ja saaminen on kuin sipuli. Kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket.

Päähenkilö selvitäää siis loppuratkaisussa oikeat ja väärät vihjeet sekä paljastaa, kuka tai mikä on kaiken takana. Ratkaisu ei voi olla liian äkillinen, halpamainen tai lattea. Muuten ei jatkoa seuraa…