Facebook
Facebook
Instagram

Irti eriarvoisuudesta

Jani Erola pohti verkostopäivien alussa eriarvoisuutta, huono-osaisuutta sekä lapsuutta. Varhaisilla investoinnilla näyttää olevan paras tuotto eli tärkeintä on varmistaa hyvinvointi lapsuudessa.

Yleisselittäjiä tutkijalla ovat ”hyvän” ja huono-osaisuuden kasatutuminen, polkuriippuvuudet, kerrannaisvaikutukset sosiaalinen perimä, kompensaatio sekä kertaistuminen

Kyse ei ole materiaalisen resurssien puitteissa, kyse on muustakin (päihde, terveys, osallisuus) Helpot yhden ratkaisun mallit eivät toimi, tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja sekä kompensointia (muut ihmiset, muut resurssit, yhteiskunnallinen tuki)

Mikä indikoi?
Vanhempien koulupudokkuus, työttömyys ja (pitkittyvä 6 kk+) toimeentulotukiasiakkuus indikoivat huono-osaisuutta. Tosin ei vielä tiedetä miksi juuri toimeentulotuki indikoi vahvimmin.

Arvot, asenteet, motivaatio, tottumukset periytyvät. Muissa eri tutkimuksissa ongelmiin yhdistyvät ainakin kouluttamattomuuden ja toimeentulotukiasiakkuuden lisäksi esimerkiksi teiniäitiys, psykiatrinen diagnoosi ja avioero.

Lähiöissä myös yksinhuoltajuus on voimakkaasti yhteydessä huono-osaisuuden jatkumiseen. Tutkimuksissa tulisi mennä asuinalueissa korttelitasolle, jotta päästäisiin kiinni kasvuympäristön altistumiin. Monista perheistä puuttuu mielekäs yhdessä tekeminen ja säännöllinen perusrytmi. Ei ole harrastuksia eikä kuuluta mihinkään.

Jani Erola kommentoi lähiöiden mainetta ja ongelmien sekä huono-osaisuuden kasautumista: Tutkimusten mukaa alue itse ei aiheuta segregaatiota (alueiden eroja) vaan itse asiassa siihen vaikuttaa enemmän vanhempien valinnat, jotka tuovat perheet alueelle.

Lohduttavat loppuyhteenvedot
– Riittävän hyvän vanhemmuus kannattelee
– Pienet arjen hetket merkityksellisiä (lähipiiri, opettajat, valmentajat, tädit)
– Positiivinen malli asuinympäristössä: aamulla herääminen ja toimeen lähteminen
– Kannustava malli hyvästä esimerkiksi naapuruston, koulun tai harrastusmahdollisuuksien kautta