Itsetunnon aakkoset

Jari Sinkkonen on kierrellyt maatamme kiitettävästi kertomassa lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymisestä. Ohessa tiivistelmä hänen Oulun luennostaan.

Vanhemmilla on kasvatuksesta kaikkivoipaisuudem kuvitelma. Kaikki muka riippuu siitä mitä lapselle sanotaan ja tehdään. Lapsen itsetunto on myös omalakinen, se ei ole kiinni vain kannustamisesta ja moittimisesta. Lapsilla on oma moniaineksinen sielunelämä, he ottavat aineksia kaikkialta: kotoa, mediasta, kadulta, kavereilta.

– Kaiken pitåisi mennä by the book. Ei se mene Sinkkonen lohduttaa. ”Relax. Ottakaa rennosti. Elämä on harvoin yhdestä teosta tai sanankäänteestä kiinni.Turha jankata tai syyllistää itseä Kun et sitä tehnyt sitä tai sanoit tätä, etkä hankkinut tota. Aina voi korjata, jos mokaa.”

Lapsilta menee moni aikuisen muka-tärkeästä episodista ohi. Toisaalta muistavat ihan random-juttuja. ”Tosi tyhmästi teitte silloin.” ”Se oli tosi noloa”

jarisinkkonenSuhteellisuuden taju

On hyvä nähdä oma elämä ikään kuin sivullisen silmin eikä kuvitella liikoja tai liian vähän. Itsetunto on suhteutettua tajua siittä että olen tietyissä asioissa hyvä, vaikken olekaan täydellinen, en ole kelvoton. Tavallisessa arjessa on hyviä ja huonoja päiviä.

Monien itseltään liikaa vaativien tai kuvittelevien  lasten paine tulee  sisältä käsin. Tällöin voi vain yrittää suhteuttaa teoilla ja esimerkeillä ”Elämästä tulee myöhemmin hankalaa, jos et osaa tehdä/nähdä/kokea myös toisella tavalla”

Itsetunnon vesisäiliö
Rakastettuna olemisen kokemus, onnistuminen, aiheesta saatu kiitos nostavat vesirajaa. Menetykset, epäonnistumiset ja häpeä laskevat. Hyvän itsetunnon omaava voi olla ylpeä ja iloinen myös toisten saavutuksista.

Häpeä on itsetunnon pahin vihollinen. Minimoi häpeä, kasvatus ei ole nolaamista ja nöyryyttämistä, vaikka ehkä tosi-tv sillä konseptilla toimiikin Toisaalta pieni häpeä kuuluu elämään ja arkeen. Pieniä mokia ja virhearviointeja tulee aina. Torjutuksi tulemisen tunteet voivat patoutua ja purkautua ikävästi.

Miksi miehet (ja pojat) ovat enemmän narisisteja eli heillä on enemmän itsetunnon häiriöitä. Miehet peittävät alavireisyyttään usein riippuvuuksilla. Ettei tarvi ajatella hankalia tuntemuksia. Ettei tuntuisi niin pahalta. Narsismi voi olla siis masennuksen suoja. Kun narsistin pintaa raaputtaa, alta voi paljastua arvottomuuden tunne.

Hellikää lapsianne
Lasten ja nuorten ydinminä on kropassa. Rakastettu ruumis on terveen itsetunnon koti: “Minulla on ehjä, kaunis, rakastamisen arvoinen keho”  Se ajatus että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa olisi jo kuopattava.

Koskettaminen, silittely, suukottelu tukevat itsetuntoa ja viestivät välittämisestä. Paitsi että isit on hyviä leikkijöitä, he voivat olla myös rakastavia isiä eivätkä vain kurinpitäjiä. Fyysinen hauskanpito ja nahistelu isän kanssa on lapsille mieluisaa puuhaa. Pidättyvän suomalaisuuden miehenmallin ei tarvitse periytyä.

Pääse lapsen taajudella – lähde mielen ongelle
Vietä riittävästi aikaa jotta tiedät mitä lapsen päässä liikkuu ja mistä hän on huolissaan. Älä tiedä etukäteen, mitä lapsi tuntee tai ajattele. Kysy. ”Mitähän on tapahtunut, sää oot jotenkin vaisu nyt”

Sinkkonen kannusta vanhempia viettämään aikaa lastensa kanssa.
– On hyvä pysähtyä ja miettiä 15-20 minuutin ajan, mitä tiedän lapsestani. Mitä tiedän hänen elämästään, kavereistaan, päiväkodistaan, koulustaan ja niin edelleen. Lasten kanssa täytyy viettää aikaa, olla kiinnostunut hänen maailmastaan ja ajatuksistaan. Mitä paremmin tunnet lapsesi mielen liikkeet, sitä paremmat ratkaisut löydät, neuvoo Sinkkonen.

Aikuinen on lasten ongelmankäsittelylaitos
Aikuinen ei saa käydä käsiksi, eikä menettää kontrollia kuten case Alppilassa kävi. Näytä lapselle esimerkkiä että vanhemmat osaavat käsitella vihaa ja kiukkua. Joskus saattaa palaa pinna ja nyrkki tärähtää pöytään.

On erilaisia perheitä: tasaiset hämäläiset ja räiskyvät italialaiset perheet. On vain todettava joskus että “Sori, nyt meni homma väärin. Tuli keuhkottua liikaa.”

Raivoavan uhma- ja murrosikäisen kielteisiä tunteita ei pidä säikkuä, aggressio ei tuhoa eikä ole vaarallista. Murrosikä on uhmaiän toisinto, johon kuuluu sahaus tai pomppiminen isona ja pienenä olemisen välillä. Muistakaa että temperamentti ilmenee erilailla lapsilla. Toinen huutaa, toinen kohottaa hieman kulmakarvojaan. Toinen ottaa kaiken tosissaan, toiselle riittää reagoinniksi pelkkä pyh!

Kannanottoja kiusaamiseen
Kiusaamisen tavoitteena on aina nöyryyttäminen ja häpäiseminen. Kyse on ryhmäilmilöstä: kiusaaja tarvitsee aina yleisön. Kun joku otetaan syntipukiksi, syy siihen voi olla täysin sivuseikka (ulkonäkö, vaatetus, ylipaino, menestys). Alakoulussa kiusaaminen on fyysistä (muuta kuin luonnollista nahistelua). Yläkoulussa kiusaaminen sanallistuu. Kiusattu jää yksin, hänen kanssaan ei haluta olla.

Kannattaa muistaa että lapsi on kotona erilainen kuin ryhmässä koulussa. Siksikään ei kannataliian äkkiä mennä juristin kanssa kouluun. Yleensä ongelmat ratkeavat ammattilaisten kanssa siellä missä ne syntyvätkin.

Digiajan sudenkuopat
Sinkkonen on huolissaan joistakin digiajan ilmiöistä. “Kuutosluokkalainen oppilas pelaa kännykällä tunnilla eikä anna pois. Yläkoululainen kokee persoonaan tai reviirin puuttumista, jos ei saa kuunnella mielimusaa tai räplätä kännykkää tunnilla.” ” 10-vuotias lapsi saa raivokohtaukse jos pelaamista rajoitetaan”

Kaverin kanssa ei mennä enää uimahalliin vaan räplätään laitteita. Leikki, harrastaminen ja peuhaaminen vähentää aggressiiivisuutta, pelit jättävät hahmot ja prosessit korvien väliin jylläämään.

Turvallisuuden kokemus parantaa itsetuntoa
Turvallinen kiintymyssuhde antaa elämän valttikortiit. Lapsi kokee ja saa turvaa, ennakoitavuutta, rutiineja sekä tilaa tunteiden käsittelyyun.

Perheisiin jossa aikuiset eivät ota ohjia käsiin saattaa syntyä niin kutsuttuja lapsipomoja ja pikkutyranneja. Kun näissä perheissä aikuiset ryhdistäytyvät se on lapsille helpotus. Pettymyksiä ei tarvitse pumpuloida. Negatiiivisten tunteiden kohtaamiselle tulee olla tilaa ja tukea. Aikuissuuteen kuuluu kieltojen antaminen vaikkapa turhan aikaiseen kartsalle tai abiristeilylle menoon.

”Sillä sipuli”-peruste on riitettävä. Ei lapset aseta kaikkea kyseenalaiseksi, kun heille annetaan rajat. Lapset panevat hanttiin mutta toivovat siti rajoja. Turvaton ja rajaton lapsi ei opi arkielämän taitoja.

Rankaiseminen, kiittämisen ja kannustamisen tulee olla yhteyksissä tekoon. Jos huonekalut menee säpäleiksi, lähdetään verstaalle korjaamaan ne. Turha aiheeton  kiittäminen ja kannustaminen ei myöskään auta itsetunnossa, Sinkkonen muistuttaa.

Katselkaa ja kuunnelkaa lapsianne
Kasvatus on liian sanallista. Tarvitsemme herkkyyttä muullekin kuin sanomisille: katse, non-verbaali viestintä. Lapset osaavat kertoa itsestään ja tuntemuksistaan monin eri tavoin.

Sinkkonen havainnollistaa avaavia keskustelukahvoja “Taisit tulla kiukkuiseksi tästä” ”Mikä tuli mieleen, mikä sua noin hymyilyttää” 10-vuotias voi olla käsittämättömän fiksu.