Kaikki hienot jutut

Olin seitsemän vuotias, kun äitini yritti ensimmäistä kertaa itsemurhaa. Isä sanoi että että äiti on tehnyt jotain tyhmää. Että äiti ei osaa olla enää onnellinen. 

En halunnut että äitini on surullinen. Että minä jään yksin isin kanssa. Täytyyhän olla asioita jonka vuoksi kannattaa elää. Siksi olen kerännyt pienistä tärkeistä asioista listaa. Listani on ”Kaikki hienot jutut”. 

Sellainen on esimerkiksi kesähelteessä sulava jätski. Tai salaa mereen pissaaminen. Taisteluelokuvat. Kun naurat niin kovasti että maitoa purskuu nenästäni. Liukastelevat mummot jäiselle tiellä. Minä.

Vein jatkuvasti päivittyvän listani sairaalaan äidin tyynylle. Vaikka äiti ei puhu kanssani listoista, tiedän paperitaitoksista sen että hän on lukenut niitä.

Ajan edetessä, tuntuu että lista voisi pelastaa äitini. Linnunlaululla. Halauksilla. Viinilasillisella. Teellä ja keskusteluilla. Ei se pelastanut, vaikka jaoimme vielä upeita hetkiä äidin soittaessa kotona pianoa.

Listani syvenee, kasvaa ja muuttuu kouluvuosieni edetessä. Listani saa uusia sävyjä ja merkityksiä. En kirjoita sitä enää masentuneelle äidilleni vaan itselleni. Listani alkaa lopulta jäsentää maailmaani. 

Kerään miljoona pientä ja suurta oivallusta harmaiden päivien keskellä. Rahisevan vinyylilevyn kuunteleminen ensimmäistä kertaa. Ruksi Todo-listaan tehdystä hyvästä työstä. Toisiaan kädestä pitelevät vanhukset. 

Lista lohduttaa hautajaisten jälkeisessä surussa. Lista lohduttaa myöhemmissä rakkauden kompuroinneista. Lista on Pohjantähteni. Elämä on sarja kaikkia hienoja juttuja. Jossain siellä arjen pienissä rakosissa.

”Kaikki hienot jutut” on kirjoitettu hauskaksi ja koskettavaksi monologinäytelmäksi. Se on parhaimmillaan jaettuna toisten kera. Esitti sitä mies tai nainen. Valko- tai tummaihoinen. Näytelmän idea on osallistaa katsojia osaksi tarinaa käsikirjoitettujen improvisaatiohetkien ajan. Kuten myös Kansallisteatterissa.

“Kaikki hienot jutut” käsittelee vakavaa asiaa sopivan hauskasti. Siinä on jotain samaa kuin samoihin aikoihin tehdyssä La La Land -elokuvassa. Mutta tässä teemana on kulttuurinnälkäisen rakkaustarinan sijaan äidin itsemurhayrityksen saama ketjureaktio pienen pojan maailmaan. Molempia teoksia yhdistää rakkaus jazziin.

Jos olet HBO-tilaaja, katso dokumentti näytelmästä.

 

Jos et ole, saat näytelmätrailereista hyvä kattauksen näytelmän teemaan: GESTT, Three Bone 

”Jos olet elänyt tähän hetkeen etkä ole ollut kertaakaan syvässä masennuksessa, et tuskin ole ole ollut täysin hereillä elämässäsi.”

Tee nyt oma listasi elämäsi hienoista jutuista.