Kaukaiset varjot

EVELIINA: Kun me oltiin lapsia, me leikittiin paljon yhdessä. Olimme kuin kaksi marjaa, minä ja mun isoveli Antti. Muistan, että me pidettiin yhtä. Meille tuli ensimmäinen muistamani riita murrosikäisenä, kun oltiin kahdestaan kotona. Hän löi minua kädellä päähän, joka osui pöydän kulmaan. Aloin itkeä ja kerroin äidille, kun hän tuli töistä kotiin. Äiti kysyi veljeltä, mitä oli tapahtunut. Veli sanoi minun aloittaneen tappelun ja lyöneen ensin. Äiti torui minua ja jouduin kotiarestiin. Veli ei puhunut minulle viikkoon.

Veljen kaveripiiri muuttui, kun hän täytti seitsemäntoista. Hän tuli öisin kotiin, ja hän tutustui minulle outoihin ihmisiin. En tiedä, missä hän kävi. Yhtenä yönä hän soitti äidille, että hänet on hakattu kioskin edessä, kun hän puolusti kaveriaan. Äiti haki hänet kotiin ja hoiti häntä. Veli ei halunnut enää viettää minun kanssani aikaa. Hän alkoi seurustella, mutta ei halunnut tytön tutustuvan minuun. Vuosia myöhemmin äiti ilmoitti minulle tekstiviestillä tärkeän asian. Istuin päättötyöni ääressä ja luin viestiä yhä uudelleen. Veli oli avioitunut tytön kanssa, muttei pyytänyt minua häihin. Perheeni oli siellä ja minä sain tietää hääpäivänä. Oli ainoa perheenjäsen, jota ei ollut kutsuttu.

Koetin soittaa veljelle ja onnitella häistä. Hän ei vastannut soittoon eikä tekstiviesteihini. Hiljaisuus välillämme syveni, viikoista tuli kuukausia ja kuukausista vuosia. Viimeisestä tapaamisesta on mennyt viisi vuotta. Asun nyt Helsingissä ja teen siellä alani töitä. Veli kävi vaimonsa kanssa kerran Helsingissä. Annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi liput hänen lempiyhtyeensä konserttiin. Kävimme siellä yhdessä kaikki kolme, minä, hän ja hänen vaimonsa. Sen jälkeen välit katkesivat. Viime aikoina olen ajatellut häntä. Ikävöin isoveljeä ja vaalin mielessäni tuota yhteistä muistoa.

minä kerron tätä tarinaa jokaiselle joka pysähtyy / eikä katse käänny minuun, ei puhettani kuulla / kun olen sanaton ja mykkyys kirvoittaa kyyneleet / ei kyynel aukea kanavasta, veri on sen uomat uurtanut / vuodet pimeät oli täynnä tätä ahdistuksen hajua / seisoin ovellani eilen, minulla oli kaapu ja hohtavat kasvot / enkä kyennyt, en vain voinut sanoa nimeäni

ANTTI: Mulla on koti ja puoliso, olen terve. Silti joku hiertää. Aamulla herätessä kuulen korvien välissä huminaa. Odotan jotakin, aika ei kulu. Mä janoan jotain tekemistä, täyttymystä, mä haluan olla onnellinen. Mitä opiskelis… Ja onko pakko.

Teen työpaikkailmoitusta: ”Joutilaana ei viitsi olla. Kun ei ole töitä, niin teen melkeen ilmaseksi. Maalausta ja tapetointia. Soita.” Saan soiton noin viikon päästä. Öljynporausyhtiö Black Goldin headhunter oli nähnyt ilmoitukseni Facebookissa ja katsonut profiiliani. Olen pitkä ja raamikas, joten he päättelivät mun pystyvän raskaisiin töihin. Otan työpaikkatarjouksen vastaan. Tulin tänne öljynporauslautalle laivalla. Tyyni valtameri on upea.

Nuo pilvet on niin kun mun tunteet. Ne vaan tulee ja menee tuolla taivaalla. Melkosen ailahtelevaa. Niin kuin menneisyydessä. Minusta siellä selkenee. Tän kaukoputken läpi kaikki näyttää kirkkaalta. Hei tuolla vedessä on jotain. Pullopostia! ”Se mikä ei voi puhjeta kukkaan oikealla hetkellä, räjähtää myöhemmin.” Niin.

Lähdin pois, jotta pääsen Eveliinan varjosta. Mä rakastan musiikkia, viihdyn isoilla keikoilla ihmisten seassa. Tulee tunne, että kuuluu johonkin. Mä nään sen bändin ja mietin että toltako vois tuntua. Oot isoissa strobovaloissa, kaikki katsoo ja huutaa sun nimeä…

Mä en oo pitkään aikaan käyny suihkussa. Viimeks siellä Helsingissä ennen lähtöä. Käyn tossa meressä tikkaita pitkin. Makaan auringossa kuivatellen itseäni uinnin jälkeen. Otan nuuskaa ja annan tykin laulaa.

Yläasteella meidän terveystiedon opettaja puhui kerran valistustunneilla näistä haitoista. Muistan vaan sen, miten se katsoi meitä peräpenkin poikia. Se puhu tupakasta ja nuuskasta ja kysyi, halutaanko me tulla tapetuiksi puukon- vai kirveeniskuilla. Mä vastasin, että se on mun oma valinta. Taidan olla tullu suvun miehiin. Yhtä jääräpäinen. Vittu mä siedä mitään käännytystä yhtään. Puhumattakaan jostain valistuksesta. Otan itte selvää, jos jokin  mua vaivaa.

Kotoa on pitkä matka helvettiin. En halua muistella isän silmitöntä raivoa, kun hän löi mua ja siskoa vyön solkipäällä. Mä ja Eveliina turvauduttiin toisiimme hädän keskellä. Isä halusi elää mun puolesta. Se halusi, että mä menen armeijaan töihin. Isä on aina latistanu mua. Se sattuu niin paljon. Mä olen sen poika ja mä olen tämmönen.

Mulla on suuri sisäinen maailma, mulla on mielikuvitusta ja luovuutta. Se ei mahdu meidän kotiin. Tulee päähän jotain, joku lause tai sointukuvio. Mulla on vahva tunne siitä, kaikki muu häviää, se on tärkeää, se täytyy saada ulos, muuten ei saa rauhaa. Mulla on ajatuksia elämästä ja maailmasta! Ensimmäistä kertaa uskallan sanoa sen ääneen. En halua nähdä pikkusiskoa tai perhettä juuri nyt.

Oon ilmottanut vaimolle, että olen toistaseksi ulkomailla. Tarvitsen omaa aikaa. Haluan löytää mun elämälle jonkin suunnan. Tässä keskellä valtamerta vahvistuu se ajatus, että oon oikealla tiellä. Hyvä että mä olen kaukana kaikesta, se auttaa.