Facebook
Facebook
Instagram

Kohtaamisia lasten ja nuorten parhaaksi

Lastensuojelun kesäpäivien kattoteema oli: Sinä ja minä – aitoja kohtaamisia, myös digitaalisessa ajassa. Päivien aikana sai runsaasti vinkkejä erilaisiin kohtaamistilanteisiin. Olivat ne sitten haasteellisia, yllättäviä, kotouttavia tai pitkäkestoisia.

Tapahtuman alustukset ja puheenvuorot saivat pohtimaan mitä se lastensuojelu on tänään ja mikä on sen tila. Ennen kaikkea nousi huoli siitä että juhlapuheista, palvelumuotoilusta ja selvityksistä huolimatta lasten ja nuorten oma ääni usein kuulematta. Heidän ohi puhutaan heistä.

Tarvitsemme jatkossa ennen kaikkea ihmisiä, joilla on aikaa ja kykyä kohdata hyvänä ja huonona päivänä. Lainsäädäntö- ja kulttuurimuutoksen lisäksi tarvitaan myös konkreettisia tekoja. Yksittäisen ihmisen, organisaation, kaupungin ja valtion kokoisia. Selvityksiä, ehdotuksia ja arviointeja on pohjalla melko lailla riittävästi.

Haasteet ovat tyypillisesti ihmisten välisissä suhteissa, ei vain yksilöissä. Käytettyyn kieleen kannattaa kiinnittää huomiota. Nuori ei ole ongelma vaan nuorella on ongelma. Perhe on aina kytköksissä kokonaisuuteen (koulu, asuinympäristö, lastensuojelu). Lastensuojelussa esiin ja keskiöön täytyisi saada myös asiakkaiden omat tavoitteet, ei vain työntekijöiden ja organisaatioiden tavoitteet.

Kesäpäivillä näkyi videoiden hyöty, merkitys ja nousu. Katso esimerkiksi Kotona Porvoossa ta Nuorten ajatuksia sähköisistä palveluista  Esimerkiksi sekaisin chatin vuosiraportti kertoo sen että tarvitsemme myös niitä digitaalisia kohtaamia. Joka viides nuori kärsii mielenterveyshaasteista ja heistä 70% salaa sen

Huomasin myös että itse asiassa kotiinvietävät ideat ja syvääluotaukset tulivat alustusten keskustelusta ja kommentoinneista. Kuten se että lastensuojelussa/ viranomaiskeskusteluissa /kyselyissä kysytään paljon asioita , joihin lapsi/nuori ei kykene vastaamaan järkevästi omasta kokemusmaailmastaan. Lisäksi moni lapsi ja nuori haluaa väistellä yhteisiä lasu-kohtaamisia ”Ei meitä uskota kuitenkaan.”

Pääpuhujista Aivotutkija Katri Saarikivi valotti teemaa Empatian kehitys, vuorovaikutus ja digitaalinen maailma” Some-keskusteluja seuramaalla voisi päätellä että meilä on nyt vallalla empatiavaje. Tlanteet tulehtuvat herkästi keskusteluissa. Ihmisosaamista ja -kontaktia sekä empatiaa kaivataan AI-aikana myös yhä enemään Toki kone voi olla ihmistä älykkäämpi, mutta ei vielä empaattisempi. Voiko kone olla jatkossa ystävä tai seuralalianen?Tuleeko lukukoiran tilalle lukurobotteja?

Oletamme toisista aika paljon. Empatiatarkkuutta lisäävät 1) tarkkaavaisuus 2) halu ymmärtää toista 3) elämänkokemus (asettuminen toisen asemaan) Empatia parantaa työn tehokkuutta. Käytä empatiaa, parannat kohtaamista ja jopa paranemista.

Empatian (ja oksitosiinin) lisääjät: musiikki, samatahtinen rytmiliike, kaunokirjallisuus, kosketus, (kuva)taide-elämys. Empatiaesteitä ovat kokemuksen ja tunnetietotaidon puute, pelko, kilpailu, tiukka roolitus, ryhmäjaot

Vuorovaikutus on oppimisen tärkein media. Vuorovaikutuksessa syntyy tunne että olet kanssani, olemme vertaisia. Olen nähty, kuultu ja kohdattu. Saarikivi ryhmineen selvittelee jatkosta myös kuinka päästä samalle taajuudelle.

Mirjam Kalland johdatti alustuksessaan mentalisaatiokykyyn sekä reflektiiviseen kohtaamiseen. Mentalisaatiokyky on mielen hallintaa: oman ja toisen, tarkastelu sisältä- ja ulkoapäin. Aikuinen on valmis korjaamaan vääriä olettamuksiaan. Hyväksytään että vuorovaikutuksessa voi tapahtua helposti väärinkäsityksiä. Meillä on halu ymmärtää ja tulkita käyttäytymistä. Aito kiinnostus ja uteliaisuus mitä toisen mielessä liikkuu,   ”Kerro mitä tapahtui? Pysähdytäänpä tuohon.”

Kalland korostaa sanoittamisen merkitystä, jotta pääsemme samalle taajuudelle. Jotta voimme kurkistaa pinnan, tilanteen ja näkyvän alle. Sanoiksi pukeminen (kiinni ottaminen) tärkeää.  Vaikeista asioistakin on hyvä puhua.  Antaa niille nimi ja merkitys.

Sensitiivisyys tarkoittaa sopivan paljon tekemistä oikeaan aikaan. Liikaa on ylikontrollointi, liian vähän on passiivisuus tai laiminlyönti.

Tarvitsemme siis rajoja, rakkautta ja rentoutta. Olemalla yhtä aikaa sekä sekä luja että lempeä. ”Stop, tämä ei käy!” On hyvä selkiyttää tekojen seuraus. Jos sotkee -> siivoaa. Jos häiriköi -> poistuu

Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, ennakoivuutta, vastavuoroisuutta (sensitiivisyyttä) sekä kyllin hyvää vanhemmuutta. Yllättävissä, säikäyttävissäkin tilanteissa kannattaa muistaa että tapahtunutta ei voi muuttaa. Tilannetta ja tapahtunutta voi auttaa jäsentämään ja hahmottamaan. Kun nämä asiat mahdollistuvat, mahdollistuu myös tavallisuuden magia. Kuten MLL kiteyttää: Onni löytyy arjesta

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila herätteli myös puheellaan siihen missä mennään. Hänen toimistonsa sai viime vuonna 781 yhteydenottoa, joista189 kosketti lastensuojelua. Päällimmäinen huoli niissä oli  ”Kuinka lapsi tulee aidosti kuulluksi”. Hän pohti myös lapsen mielipiteen ja lapsen edun eroa. Etuun ei päästä jos lasten mielipidettä, kokemusta ja tarinaa ei kuulla. Kurttila nosti esiin muutamia yksityiskohtia kuinka viesti voi vääristyä ja hukkua. Esimerkiksi valtion budjetissa ei mainita sanaa lastensuojelu. Kurttila nosti esiin sen että meidän on uskallettava puhua avoimemmin hankalistakin asioista. Lapsen edun vuoksi.

Kuuntelin kaikkiaan  10 alustusta, kohtasin 10 asiantuntijaa brella-treffeillä. Kyllä siitä jotain pienellä viiveellä omaan hankearkeenkin siirtyy. Kesäpäivät tarjosivat siis: herättäviä alustuksia, live-tapaamisia, vinkkejä erilaisiiin kohtaamistilanteisiin sekä koskettavia tarinoita. Kiitos järjestäjille, alustajille ja osallistujille. (Vesa Ilola)