Facebook
Facebook
Instagram

Lastensuojelupäivät 2018

Arki on kavereita, turvallisia aikuisia, välittäviä viranomaisia, toimivia järjestelmiä. Arki on eloa monenlaisissa perheissä: ehjissä ja rikkinäisissä. Arkea monelle on myös lastensuojelu ja huostaanotto. Lastensuojeluilmoitusten määrä Suomessa vuonna 2016 oli 121 372. Kiireellisesti sijoitettiin 3 529 lasta, Huostassa oli yhteensä 10 424 lasta 

“Lastensuojelu on kriisissä maailmanlaajuisesti esimerkiksi erilaisten säästökohdennusten vuoksi”, totesi alustaja Andy Bilson valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Turussa. 

Herättelevät nuoret ja kokemusarki

Nuoret olivat upeasti esillä upeasti lastensuojelupäivillä. Nuoret kokemusasiantuntijat (mm. veturit ja pesäpuulaiset) toivat itsensä likoon kohtaamisten, kokemuskirjaston ja videoterveisten kautta.:”Yksikin turvallinen aikuinen riittää”  ”Nuorilla on tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi”

”Hienointa on kun voi olla vaan oma itsensä ja elää tavallista arkea” totesi kokemusasiantunija Armin. Esimerkiksi transsukupuolinen joutuu kertomaan tarinansa ja identiteettitodistelunsa yhä uudestaan, jotta voi matkustaa, opiskella tai vain tehdä kesätöitä.

Huostaanottomörköä odotellessa

Pikaiset sijoitukset ovat nousussa. Isoin haaste on teini-iässä, kun nuori on ratkaisuun vastentahtoinen ja muutoinkin käytökseltään oikutteleva. Kiireellinen sijoittaminen (30 vrk) tehdään, jotta viranomainen ehtii tehdä harkitun päätöksen. Odottaminen on tällöin perheelle, lapselle ja nuorelle todella pitkä aika. Pitäisi olla selkopurkuja siitä mitä tapahtuu ja millaisia vaihtoehtoja on huostaanotolle. Huostaanottaminen on (liiankin) helppo tapa ratkoa lastensuojelua, palveluiden saaminen on vaikeampaa. 

Hyvän arjen palikat

Yhdessä useista alaseminaareista löytyivät esimerkiksi erityislapsiperheen hyvän arjen palikat. Näitä ovat palvelujärjestelmä, koordinoi, apua kotiin, tuki vanhemmille, kuuleminen ja kohtaaminen/ kuunteleminen ja kumppanuus. Perheet haluavat että koko perheen huomioidaan (sairas ja terve lapsi, vanhemmat). Vanhemmat eivät kaipaa oppaita ja neuvoja, vaan arjen keventämistä ja helpottamista

Traumasukeltamista syvään päähän

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala pohti ja sanoitti ilmeikkäästi vakauttamista, kannattelevuutta, resilienssiä, luottamusta, mentalisaatiota,  vastavuoroisuutta ja vastuunottoa.

Kuinka kestää vaikeita tunteita, tunnelastien siirtoja, kun on myrskyn silmässä, trauman keskellä. Kelle sen tunteen kertoisit? Mitä mun sanomisesta seuraa? Reaktio tällaisessa tilantessa nuorilla voi olla fiksun keskustelun sijaan jähmeys, ylivirittyneisyys, tuhoa-ja-torju, sylkeminen tai haistattelu.

Rantala vertautti traumatyön Thaimaan teinijalkapallojoukkueen luolavaiheisiin kesällä. Kyse on toisen traumaan (syvään päähän tai tiukkaan mutkaan) sukeltamisesta. Mikä on selviytyminen juuri nyt ja mitä jälkikäteen? Miten vahvistaa vakauttamista?

Vakauttamisen ehtoja ovat: haasteen tunnistaminen, pysyt itse vakaana, toisen huomiointi, kontaktin saaminen ja luottamuksen rakentaminen. Luolassa erityisesti valmentajalta vaadittiin näitä taitoja.

Yksi tärkeä kasvatustavoite resilienssin (selviytyminen, muutosjoustavuus) lisääminen.

”Kuinka selviytyä vaikeuksista yhdessä” ”Vaikka tämä tapahtui minulle, minä olen muutakin kuin tämä tapahtunut. Elämäni ei rakennu yhden tapahtuman varaan”  ”Oleellista ei se mitä tapahtui, vaan miten siihen suhtaudun”  ”En ole yksin. En ole ainoa. Joku tajua millaista mulla on.”

Jos kohtaamisessa ei ole luottamusta, oppimis- ja vastaanottokanavat eivät ole auki. Oppimiseen liittyy kyky oppia muilta, valikoida mitä haluaa oppia ja keneltä, merkityksellisyys (koskeeko tämä minua) sekä kytkeytyminen toiseen.

Rantala halusi laajentaa kuuntelemisen kehiä laajemmalle kuin autettavan kohtaamiseen.  Kuinka kuunnella yhteisöjä, sen ihmisten suhteita ja toimintatapoja? Ymmärrämmekö tarpeeksi toistemme työtä? Luotanko vieruskaveriin? Millainen luottamus meillä on muihin organisaatioihin on?  Miten olemme verkostona olleet avuksi? Saako meillä mokata, olla inhimillinen, oppiva?

Rantala käytti yhtenä esimerkkinä työyhteisön kahvihuonetta: onko se pikainen tankkauspaikka vai suunniteltu ja harkittu latautumispaikka, jossa voi irrottautua hetkeksi työpaineista.

Yhdeksän hyvää ja kymmennen kaunista

Ministeri Annika Saarikko oli linjapuhessaan vaalivuonna  optimistinen. Ohessa otteita puheen sisällöstä.

Perheystävällisen Suomen  tasa-arvoinen arki tukee erityisesti niitä perheitä ja nuoria, joilla lähtökohta ei ole helpoin. Ennaltaehkäisevää työtä, vanhemmuuden tukea sekä matalan kynnyksen palveluita on lisätty. Jatkossa perheen tulisi jo ensimmäisellä yhteydenotolla saada apua oli kyse sitten kunnasta tai maakunnasta.

LAPE oli muutosohjelma, ei hanke. Kaikesta sirpaleisuudesta huolimatta, voimme iloita siitä mistä olemme saaneet aikaan. Tarvitsemme pysyvän kulttuurinmuutoksen, arjessa jatkuvaa kehittämistyötä sekä systeeminen mallin (Hackney) sovittamista suomalaiseen toimintaympäristössä. Pätkäratkaisujen sijaan tarvitaan toivoa ja  luottamusta parempaan.

Millainen on yhteinen tavoitekuvamme tulevasta : 1) lapsistrategia perheystävällisessä Suomessa tuo myös heikkojen äänen kuuluviin) 2) moniammatillinen tiimi on osa uutta työkulttuuria 3) kunnallinen kotiapu on osa ennaltaehkäisevää lapsiperhetyötä 4) mielenterveyspalvelut on  linkitettävä fiksummin lastensuojeluun 5) lastensuojelun jälkihuolto kuntoon 6) lähisuhdeväkivalta  (kuritus, hakkaaminen, henkinen väkivalta) kuriin 7) lasten kuuleminen, osallisuus ja näkyväksi tekeminen niin arjessa kuin erityisoloissa 8) sosiaalityöntekijöiden käyttöön tarvitaan työvälineitä, kuormitusta helpottavia ratkaisuja

Haasteita riittää 

Johtamiseen ja muutokseen keskittyvässä alaseminaarissa löytyi useita pysähtymisen paikkoja.1) Pirstaleinen tieto 2) Johtamisongelmat 3) Resurssien riittävyys 4) Arkitiedon ohittaminen 5) Kuormittavuus, vaihtuvuus 6) Rekrytointi ja yhteistyön pulmat 7) Sosiaalihuollon ja latensuojelun rajapintahaasteet

Varhainen tukeminen antaa parhaan hyötysuhteen

Sixten Korkman ylisti tyylilleen uskollisena Suomen menestystarinan palikoita. Olemme Pohjoismaa-strategialla huipulla monissa hyvinvointimittareissa, vaikka  lapsi- ja perhepolitiikassa pohjoismaisittain olemme jälkijunassa.

Varhaislapsuuden vaikutukseen tulisi kiiniittää yhä enemmän huomiota. Siihen on tarttumassa myös ITLA.

Jos ongelmaperheen lasta ei saada ajoissa “haltuun”, on kysessä paitsi yksilökohtainen tragedia ja yhteiskunnallinen onnettomuus.

Helsingin Sanomien kolumnissaan Korkaman on reaalioptimismi; “Tarvitsemme säätelyä ja politiikkaa, joka kantaa huolta koko väestöstä ja etenkin vähäväkisestä kansasta. Melko tiukalle verotukselle ja laajalle julkiselle sektorille on hyvät syynsä. Hyvinvointivaltio on markkinatalouden eettinen perusta. Sillä on keskeinen rooli kansalaisten luottamuksen ylläpitämisessä, mikä on olennaista toimivan demokratian kannalta.”

Kaikilla on oikeus tukeen

Tarvitsemme mörköjen rinnalle onnistumisen tarinoita. Kun arki menee syystä tai toisesta rikki, parasta palvelua on nopea apu. Oli se sitten rahallista tukea, kotiapua tai empatiaa. Tarvitsemme kaikki kohtaamista, läsnäoloa, rinnallakulkua, luottamusta ja toivoa. Kaikilla on oikeus tukeen ja apuun. #tasavertainen arki.