Facebook
Facebook
Instagram

Palveluiskelmät

Olen istunut useassa LAPE-tapahtumassa livenä ja striimiä seuraten. Päätöskonferenssista parastin Lähiöinnostajille kehitysmaiseman suuntaviittoja. Tässä kokoelma parhaita kuulemiani ja tuunaamiani palveluiskelimiä.

1) Puhutaan ihmistä. Puhutaan palveluista lapsille sellaisella kielellä, että pienetkin lapset ymmärtävät mistä puhutaan. Puhutaan selkokielellä niin että kaikki ymmärtävät.

2) Palveluissa on lähtökohtana lapsen, nuoren ja perheen etu. Nähdään ja kohdataan perhe kokonaisuutena. Tuetaan ensisijaisesti haasteellisissa ja yllättävissä  tilanteissa muuta lähiverkkoa ennen viranomaisten marssittamista. Fokus ja ymmärtävä katse ei vain palveluissa, yhdys- ja rajapinnoissa vaan perheissä.

3) Osoita kiinnostus. Hymy ja mitä sulle kuuluu -hetki voi olla monelle päivän ja pidemmän ajan pelastus. Ennen huolilomakkeita olisi hyvä viettää muutama vahvuusvartti. Pohtia kuinka tehdä ennaltaehkäisevä, varhainen havaitseminen ja puheeksi ottaminen siten että se tuntuu mahdollistavalta rinnallakulkemiselta.

4) Lapset ja nuoret tarvitsevat läsnäoloa sekä aitoa kohtaamista aikuiselta. Niin kotona, koulussa kuin harrastuskentillä. Nivelvaiheet ovat erinomaisia pysäkkejä

5)  Perheet kaipaavat usein sellaistakin tukea, joita ei koe nyt saavan. Olemassaolevat palvelut ja tuen tarve eivät siis aina kohtaa. Perheelle on tärkeää saada apu ja tuki, toissijaista mikä taho sen järjestää.

6) Miksi perhe kokee että palvelut ovat höttöisiä ja niistä ei saa tietoa.  Tärkeää on että joku ottaa kopin ja perheelle kerrotaan että tämän on teidän perheen työntekijä. Alussa kohdataan perheen kanssa riittävän usein, jotta arki alkaa pyöriä.

7) Ammattilaiset eivät saa jäädä vain  kasvottomiksi palveluntarjoajiksi toimistoihin ja vastaanottopöytien taakse. Osaaminen liikkuu ja jalkautuu kentälle. Asiakasta ei pompotella virastosta toiseen. Tärkeää on se että perheet ja lapset saavat oikeaa tukea oikeaan aikaan. Ei saa käydä esimerkiksi niin että oppilaan ympärillä pyörii irrallinen ammattilaisleegio eikä mitään tapahdu arjessa.

8) Tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta, dialogia, keskustelua, ei vain ohjeistuksia, lupauksia ja suosituksia.

9) Aina emme tiedä mitä kokeiluilla löydämme. Hankkeen ja prosessin ydintä ja tarkoitusta voi löytyä vasta matkan varrella. Kokeilut ovat ketterän muutostyön alkuinvestointeja. Yksi löydetty helmi voi auttaa useaa. Muutoksen tavoite on aina tulla osaksi arkea.

10) Kerätyllä tiedolla, havainnoilla ja reflektioilla  ei ole merkitystä ennen kuin ne tulevat osaksi arkea, päätöksentekoa ja johtamista. Ennakkoluulojen kiinniottaminen ja murtaminen kokemusasiantuntijoiden kautta #jotainhäikkää #eitarvipelätä

11) Vain hyvinvoiva lapsi oppii. Vain hyvinvoiva opettaja/ohjaaja jaksaa opettaa ja ohjata.

12) Huomaa aina hyvä. Kun katsomme lasta tai perhettä riskilinssien läpi, voi tulla kokemus, ettemme  kelpaa sellaisena kuin olemme. Siirrytään korjaamisesta hyvän ja toimivan näkyväksi tekemiseen Vaikeinta oli aloitus. Pienet askeleet riittävät. Se lisääntyy, mihin kiinnitetään huomiota.  Anna vahvistusta suunnalle. Yhteisöllinen hyvinvointityö on ajattelumalli ja asenne, joka heijastuu sanoissa ja teoissa arjessa ei vain irrallisissa toiminnoissa

Jos LAPE-meininki on sinulle vielä vierasta, katso edes tämä video. Kerään tähän artikkeliin aiemmista LAPE-muistiinpanoista aiemmatkin myötäsävelet.

Kuvateksti: Yksi parhaista LAPE-löydöistäni on arjen palvelu/hätänappi. Toivottavasti sillä päästä yhtä joustavaan tulokseen kuin esimerkiksi spontaaneilla Hätäkahvit FB-ryhmillä.

Vesa Ilola on lähiöinnostaja. Hän pyrkii STEA-rahoitteisen hankkeen kautta helpottamaan esimerkiksi nopeilla kokeiluilla kouluikäisten lapsiperheiden kuormittunutta arkea Puolivälinkankaalla Oulussa.