Poikien puolesta

Jari Sinkkonen on on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Hän on aktiivinen osallistuja monissa kasvatusta ja lasten kehitystä koskevissa keskusteluissa.

”Kaikki elämä ei ole sitä, että lasta viedään sinne ja tänne. Nykyisin lapsen kasvattamisesta on tullut suoritus ja vanhemmuudesta puurtamista.”

Peuhaaminen on hyvästä, vaikka räkä poskella
Sinkkonen korostaa leikin ja luovuuden merkitystä. Peuhaamista ei hänen mukaansa koskaan ole liikaa eikä lapsesta tule narsistia, jos häntä hellitellään ja pidetään hyvänä. Sinkkonen myös muistuttaa, että lasten leikeissä ei pidäkään olla mitään järkeä.

– Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Joutilaisuus ja tylsyys kasvattaa
Sinkkonen liputtaa luovan joutilaisuuden puolesta. Lapsilla olisi aikuisenakin elämässään helpompaa, jos he tottuisivat siihen että välillä on tylsää. Ja oppisivat miten siitä tilanteesta selvitään.

– Aikuisten pitäisi luopua siitä ajatuksesta, että kaikista lasten kanssa tehdyistä asioista pitäisi olla jotain hyötyä tai että toiminnan pitäisi olla erityisen kasvattavaa. Pelkkä oleilu voi olla jopa tärkeämpää lapsen kehitykselle, sanoo Sinkkonen.

Kun välillä on pakko olla paikallaan, luovuus lähtee paremmin liikkeelle. Siinä joutuu ihan itse keksimään tekemistä, leikkejä, askartelua ja vaikka jutustelunaiheita vanhempien kanssa.

– Tärkeää on se, että isä tai äiti ovat läsnä ja paikalla, jos heitä tarvitaan. Mutta ei lasten leikkeihin tarvitse eikä pidä tuppautua, Sinkkonen neuvoo.

Poikien puolestapuhuja
Sinkkonen on tunnettu poikien puolestapuhuja. Hän valottaa hieman sitä miksi koodista poikkeava poika on nykyisin herkästi homo?
”Homottelu on yleismaailmallista, ja itse asiassa sillä on aika vähän tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa. Se tarkoittaa vain poikkeamista porukan säännöistä, oli kyseessä sitten tanssiharrastus tai vain se, että poika viihtyy tyttöjen kanssa, vaikka itse olisi kuinka poikamainen. Jos pojalla on tyttöjä ystävinä, sekin on homomaista.”

Kun Sinkkonen selvitti ala- ja ylä-asteikäisten ajatuksiaan tyttönä ja poikana olemisesta. Yksi vastaajista, 12-vuotias poika kertoi seuraavasti: “Jos olisin tyttö, en häpeäisi yhtä paljon lapsellisten asioiden kertomista kavereille kuin poikana. Olisin fyysisesti heikompi mutta ehkä henkisesti vahvempi.”

Kuuntele lisää Sinkkosen mietteitä YLEstä tai lue hänen vastauksiaan Meidän perheessä