Facebook
Facebook
Instagram

Ulkopuoliset

Suomessa elää 120 000 lasta köyhyydessä eli vähintään joka kymmenes lapsi. Jo päiväkodissa köyhä lapsi jää tahtomattaan ulkopuoliseksi kun jo siellä vertaillaan syntymäpäivälahjoja, kesälomamatkoja, älypuhelimia tai harrastuksia.

MAIKKI (Veran ystävä): Elämä on perseestä. Sen mä sanoin Veralleki puhelimessa eilen. Mutta onneksi ex-mies maksaa ruokot täysmääräisesti, eikä kumpikaan tytöistä sairasta mitään kroonista sairautta.

Köyhyys on kuin syöpä. Sun sisällä on möykky joka vaan kasvaa ja kasvaa eikä katoa. Susta itsestä tulee se pahansuopainen ämmä, jota oot aina toisissa ja itsessä inhonnut ja pelännyt.

Huoli siitä mitä huomenna syödään raastaa vereslihalle. Täppäruoilla on saatu monta herkkuateriaa, mikä meidän tuloilla ei muuten olis mahdllista. Mutta monesti olemme joutuneet myös kakomaan, kun paketista avattu liha on niin karmean hajuista, että sitä on hävettänyt laittaa edes bioroskikseen. Mutta ei sitä kerrostalossa voi kaivaa myöskään takapihalle. Rottien tai naapureiden vuoksi.

Somessa ja odotustilojen naistenlehtiartikkeleissa on niii-in viisaita sanoja ja kauniita kuvia miten pitäisi olla ja elää. Mutta v**u kun ei vaan oo rahaa matkustella edes naapuripitäjään pienelle hemmottelulomalle. Eikä oo aikaa tai niitä hermojakaan mihinkään mindfullfuckshittiin.

Sitä rupeaa miettimään omaa kelvollisuuttaan ja kykyjään. Että mikä sekundaäiti musta oikein on tullut.

Mutta ei asiat onneksi niin huonosti ole että pitäis varastaa, myydä persettään tai alkaa rasvata köyttä. Ja onneksi on kavereita, joiden kanssa voi tuulettaa näitä oman arkielämän paskamyrskykuuroja.

Yksi asia, josta meillä ei tingitä, on tyttöjen harrastaminen. Ei niiden tarvi tietää kuinka ahtaalla tässä oikeasti ollaan.  Joskus on pari päivää eletty salakavalasti (ja tyttöjen iloksi) puurolla ja muroilla, niin että tytöt ovat päässeet ratsastamaan tai kaverin kanssa leffaan. Äidin paras palkka on lasten nauravat naamat.

VERA (Kaisan äiti): Köyhän aarre on toimiva arkkupakastin. Mutta auta armias sitä päivää kun pakastin pamahtaa. Ja toisaalta se pakkanen tekee ruoista vähän vetisiä. Sellaisia kuin mättögrillin ranskalaiset, ne menee liittiin jos niitä ei syö paikan päällä upporasvatuoreina. Annos vetistyy kun sen kuljettaa höyryisenä kotiin. Semmosta ruokaa me syödään pakkasesta lähes joka toinen päivä. Kädestä suuhun ja pakastearkusta lautaselle elämisessä on se ongelma, että auta armias jos tulee odottamattomia menoja. Että sen pakastimen lisäksi pamahtaa pesukone tai kymmenen vuotta vanha läppäri.

On joulukuun 21.  ja tuntuu etten jaksa luoda tänä vuonna minkäänlaista joulutunnelmaa meidän huusholliin.  Naapurin lapsi saa kuulemma taas uusimman Playstationin, uusimman kännykän, merkkivaatteita ja kielikurssin Lontooseen. Sillä on jo oma huone, fatbike ja suppilauta.

Kun oma lapsi tekee kuvitteellisia joulukatalogitilauksia, musta tuntuu ettei henki kulje. Huimaa ja pyörryttää. Sitten vain on hengitettävä hetki syvään ja pyyhittävä hiljainen itku hihaan. Me ei mihinkään ylikalliisiiin vippivelkiohin kyllä sorruta. Pakolliset laskut maksetaan, ruokaa ostetaan alennuksesta pakkaseen ja lopuilla hiluilla haaveillaan se mikä kyetään. Se on jämpti niin.

KAISA (12 vee): ”Meillä ei nyt vaan ole rahaa vaikka tiedän että tarvisit uudet housut tai haluaisit sen peruskännykän.” äiti sano hiljaisella äänellä aamulla. ”Ostetaan sitten vuodenvaihteen alennusmyynnistä”  Sitten se yritti nostaa tunnelmaa kertomalla että meillä on jotain parempaa mitä monilla muilla ei ole. Aikaa olla yhdessä. Aikaa leikkiä. Aikaa haaveilla. Aikaa kutitella ja nauraa.

Äiti kulta, mä tiedän että sä ja iskä yritätte kaikkenne pätkätöissänne. Mutta toiset lapset voivat olla todella julmia. Ei enää ilkuta mitään köyhät kyykkyyn julkijuttuja. Sun asemas näytetään pienillä eleillä, vinoiluilla ja hienon hienona eristämisenä. Et vain pysy perässä muiden jutuista kun sulla ei oo älykännykkää tai tietsikkaa. Luokan muut tyypit on snäpissä tai whatsapissa ja suunnitelmat voivat muuttua viis kertaa päivässä siitä missä ollaan, mihin mennään ja kenen kanssa.