Valitus

Minna seisoo lähikaupan kassalla. Viivakoodinlukija piippaa kerran sekunnissa, kun hän vetää asiakkaiden ostoksia sen edestä. Jono ulottuu kassalta maitokaapille ja kiertää kulman takaa käytävän poikki kaupan perälle. Kassapöydän lämpötilamittari näyttää 40 astetta, ja helatorstai-iltapäivän aurinko paahtaa Minnan selkää. Kainalot ovat hikimärät ja kasvot lähes ilmeettömät, kun hän palvelee asiakkaita.

Minna on yksin kassalla. Muita työntekijöitä ei ole työvuorossa, sillä piirimyyntipäällikkö on faksannut tänä aamuna tiedotteen. Tulosta on kasvatettava, ennen kuin työntekijöiden määrää voidaan lisätä. Minna alkaa vetää tuotteita viivakoodinlukijan edestä tuplanopeudella, kun hän huomaa jonon kasvavan ulko-ovelle asti. Kassakone ilmoittaa tämän olevan 500. asiakas, joka saa Alvar Aallon juhlapyyhkeen. 500. asiakas on häntä hieman vanhempi nainen kireällä nutturalla varustettuna.

– Laita luottopuolelle. Otan sen pyyhkeen taivaansinisenä.

Minna vetäisee luottokortin lukijan läpi, mutta se ei anna tuttua signaalia hyväksymisen merkiksi. Hän koettaa uudemman kerran, mutta äänimerkkiä ei kuulu. Hän soittaa teknisen tuen keskukseen, josta aiotaan lähettää tukihenkilö saman tien. Minna alkaa hikoilla entistä enemmän samalla, kun vetää korttia lukijan läpi uudelleen ja uudelleen. Naisasiakas korottaa ääntään Minnalle.

– Mitä sinä pimatsu hommaat? Minä maksan luotolla. Koita nyt vetää se kortti kunnolla siitä lukijasta, sillä minun parkkiaikani on loppumassa. Kuulitko! Loppumassa.

Maitokaapin vieressä tuttelihyllyn luona pikkuvauva alkaa itkeä, ja huumeissa oleva nuori äiti tuo vauvan kassalle. Hän nostaa tämän Minnan syliin.

– Hei oisko mahkuja antaa yhtä ilmasta äidinmaidonvastiketta, ku mulla ei oo rahaa sentin senttiä.

Minna rauhoittaa nälissään itkevää vauvaa. Hän katsoo tämän herttaisia nappisilmiä ja ajattelee vatsassaan kasvavaa pientä ihmettä. Hän on ollut viime aikoina onnellinen, sillä raskaustesti näytti positiivista kuusi viikkoa sitten. Hän on 34-vuotias ja odottaa ensimmäistä lastaan. Minna laittaa vauvalle tutin suuhun. Hän ottaa taskunsa pohjalta euron ja antaa sen pikkuvauvan äidille. Äiti ottaa vauvan Minnan sylistä.

– Kiitti. Onpa sulla hyvä syrän.

Nuori äiti jatkaa matkaa tuttelihyllylle. Naisasiakas seisoo edelleen kassalla. Hän alkaa huutaa Minnalle, ja nyt muutkin asiakkaat liittyvät huutoon.

– Kiittämätön pullamössöpenikka! Meiän aikana oltiin kiitollisia että saatiin tehä töitä!

Minnan silmissä ovat kyyneleet, mutta hän puree huulta. Yhdellä kädellä hän koettaa vetää luottokorttia lukijan läpi ja toisella muiden asiakkaiden ostoksia viivakoodinlukijan edestä. Jono on kasvanut ulko-ovelta portaille asti.

Tekninen tuki saapuu. Tukihenkilö on Minnaa nuorempi, arviolta 20-vuotias poika. Hän mittaa kortinlukijan tehokkuuden. Se on joutunut ylikierroksille jatkuvasta höyläämisestä. Poika vetää kortinlukijan töpselin seinästä ja kirjoittaa kassalle lapun: ”Valitettavasti meillä käy vain käteinen.” Tieto leviää kaupasta etupihalle asti. Ulkoa kuuluu asiakkaiden solvauksia. Kortinlukija ei toimi, mutta naisasiakas ei luovuta.

– Anna sun esimiehen numero. Voit olla varma, että annan tästä palautetta esimiehellesi.

Kaupan sulkeuduttua Minna seisoo kaupan kassalla laskien päivän kassatiliä, kun hänen esimiehensä saapuu paikalle. Hän on Minnaa vuotta vanhempi nainen.

– Mulle on tullu valituksia siitä, ettei täällä oo osattu palavella asiakkaita asiaankuuluvalla tavalla. Yks naisasiakas soitti kolome kertaa ja sen mies on sitä paitti meiän piirimyyntipäällikkö. Kai sää Minna ymmärrät, että mun on pakko puuttua työpaikan epäkohtiin. Meilä ei oo varraa hankaluuksii.

Esimies antaa Minnalle irtisanoutumislomakkeen allekirjoitettavaksi. Irtisanoutumisen syyksi on ruksattu kyvyttömyys toimia vaihtelevissa asiakkaiden kohtaamistilanteissa tehokkaasti.

Minna vaihtaa vaatteet myymälän alakerran kopissa. Hän tuntee, miten lämmin noro valuu jalkojen välistä. Hän hakeutuu heti lähimpään vessaan ja katsoo, mitä tapahtuu. Wc-paperiin jää verta. Minna tuntee olonsa heikoksi ja soittaa puolisolleen. Hän laittaa paperia pikkuhousuihin ja lähtee polkemaan pyörällään kotiin.

Kotona mies on vastassa epätoivoinen ilme kasvoillaan. Hän kysyy, miten Minna voi. Minna tuntee lämpimän nesteen valuvan pikkuhousuihin. Hän käy pienen vuokrakaksion pikkuruisessa vessassa ja istuu pöntölle. Veri on tullut pisaroina pikkuhousuille. Minna lähtee ensiapuun ja pääsee synnytysosastolle kontrolliin. Lääkäri toteaa, että kyseessä voi olla keskenmeno, tai sitten se on vain alkuraskauteen kuuluvaa tiputteluvuotoa.

Minna menee kotiin ja uskoo toiveikkaana vuodon loppuvan. Hän menee terveyskeskukseen seuraavana päivänä. Siellä naislääkäri katsoo Minnan kohtua, jossa ei näy enää sikiötä. Minna tuntee maailmansa romahtavan. Hänet ohjataan samana päivänä naistentautien poliklinikalle, jossa gynekologi tutkii kohdun. Kun Minna lopulta pääsee kotiin, hän vaipuu sängylle ja itkee.

Mies tulee iltapäivällä osa-aikatöistään ja kysyy hänen vointiaan. Minna kertoo, että hän menetti sen. Miehen silmät kostuvat ja poskelle putoaa kyyneliä. He ovat toivoneet lasta pitkään, jo seitsemän pitkää vuotta. He ovat kiitollisia toisistaan ja ystävien antamasta tuesta. Kun Minna palautuu menetyksestä ennalleen, he aikovat yrittää uudelleen lasta. Se olisi kaikkien unelmien täyttymys.