Facebook
Facebook
Instagram

Veljeni Joonatan

Veljeni on minusta välkky, vaikka kiusaajien mielestä hän on tosi outo. Ne sanoo että tossa ufolapsessa ei kaikki ole kohdallaan. Mutta kaikkihan meistä on pikkuisen outoja. Kaikki on semmoisia kun on, niinkuin veljenikin on. En vaihtaisi veljeäni kehenkään, vaikka se on välillä äkäinen ja välillä tosi surullinen. Monet käytännön asiat ovat veljelleni hankalia ja hän on vähän kömpelö. Silti hän suloinen velijäbä.

Isä: Lapseni Joonatan on usein viimeinen. Jonoissa ja koulun ryhmävalinnoissa. Hän tavallaan on paikalla ja silti aina jotenkin hukassa. Hän kadottaa tavaroita, mutta muistaa junien aikatauluja sekä piin desimaaleja. Emme pyytele enää toisilta vanhemmilta anteeksi jokaista hänen tempaustaan. Tuemme täysillä kun Joonatan harjoittelee elämäänsä varten takamatkalta toisia. Joonatan ei ole erikoinen, hän on erityinen. Onneksi suurin osa vanhemmista ymmärtää tämän.

Veli: Lääkärien mielestä Joonatan on pari sarjaa kirjainyhdistelmiä. Minulle hän on hassutteleva ja turvallinen pikkuveli. Hänen kanssaan ei ole tylsää silloin kun hän innostuu. Toisaalta veljeni viihtyy paljon yksikseen ja on kova poika lukemaan paksujakin kirjoja.

Äiti: Joonatan on ehdoton. Toisten mielestä mahdoton. Vaikka kiellän kuinka monta kertaa, hän tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Joonatanin diagnoosi helpotti, se antoi tavallaan kartanlukutaidot arkeen. Annamme arjen muistilaput ja tehtävänannot selkeinä. Kirjallisina ja kuvallisina. Ei meitä haittaa vaikka Joonatan ei osaa vieläkään kiivetä puuhun. Meidän onneksemme hän on aina osannut kiivetä syliin.

Olen mörrimöykky, peterpan. Nimeni on Joonatan. En tottele, en kuuntele. Sotken jos suutahdan, usein kirjan pariin nukahdan. Huutoa en siedä ollenkaan, kirkkaat valot saa mut tokkuraan. Vaatteet hiertää kutittaa, vieraat ei saa mua koskettaa.