Vanhemmat mukaan

Paperilla kodin ja koulun yhteistyö näyttää toimivalta ja juhlavalta, mutta mitä se on käytännössä? Muutamat gradut ovat tätä pohtineet ja kartoittaneet tätä.

Vanhempien tulee saada tietoa koulun käytäntöjen keskeisistä periaatteista ja koulun tukipalveluista. Vanhempien tulee myös tietää, mitä ja miten lapset koulussa opiskelevat ja miten oppimista koulussa arvioidaan.

Valitettavasti vanhemmat eivät kuulu koulun arkeen, koska heitä ei juurikaan näe koulussa koulupäivän aikana. Vaikka Suomessa opetus on julkista ja oppilaitokset ovat pyrkineet avaamaan oviaan vanhemmille, koetaan koulu tästä huolimatta edelleen melko suljetuksi tilaksi, jonne vanhempien ei ole helppo mennä.

Vanhempien mielipiteillä on perinteisesti ollut vain vähän vaikutusta koulun toimintaan ja heidän asiantuntemustaan ei ole osattu hyödyntää koulussa. Vanhempien osallistuminen on painottunut sivusta seuraamiseen toiminnallisen osallisuuden sijaan. Parhaimillaan kodin ja koulun yhteistyö voi olla pedagogista kumppanuutta ja yhteistoimintaa vastuullisina osallistujina (suunnittelu, toteutus ja kehittäminen). Vanhemmilla on monenlaisia tietoja, taitoja ja kokemuksia, joita voidaan hyödyntää koulun ja luokan arjessa.

Käytönnössä yhteistyön muotoja ovat:
– vanhempainillat ja vanhempainvartit
– sähköinen reissuvihko (Wilma) tai muut tiedotteet
– sähköposti tai puhelinviestit tarvittaessa
– juhlat, talkoot ja virike- ja ulkoilupäivät sekä niihin liittyvät myyjäiset

Vähemmän käytettyjä muotoja ovat:
– avoimien ovien päivät
– luokkatoimikunnat
– kerhotoiminta
– oppilastöiden näyttely
– yhteiset luokka- tai perheprojektit
– vanhempien omaehtoinen vertaistoiminta

Mikä on sitten  vanhempainyhdistyksen tai -toimikunnan rooli kodin ja koulun yhteistyön edistäjänä ja mahdollistajana? Painopiste voisi olla enemmän yhteistyön laadun arvioinnissa eli sitä miten kirjatut asiat toimivat käytännössä. Miten toimikunta voi parantaa käytännössä kodin ja koulun yhteistyön mahdollisuuksia sekä yhteydenpitoa.

Kodin ja koulun yhteistyössä laatua ovat:
• kodin ja koulun yhteistyö on olennainen osa koulun toimintakulttuuria
• yhteistyö on vuorovaikutuksellista ja toimintatavoiltaan monipuolista
• rehtori tukee yhteistyön käytänteiden toteuttamista koulussa
• yhteistyötä suunnitellaan, arvioidaan ja kehitetään yhdessä (tarkoitus ja toimintatavat, pelisäännöt)
• kirjatut periaatteet (ops) ja koulun arki vastaavat toisiaan
• koulun henkilöstön ja vanhempien asenne kodin ja koulun yhteistyöhön on positiivinen, voimavaralähtöinen ja toisiaan kunnioittava
• koulun arki ja opettajan työtavat tulevat vanhemmille tutuiksi
• vanhemmat saavat tietoa lapsensa oppimisesta ja koulunkäynnistä
• oppilas on mukana ja hän tulee kuulluksi häneen liittyviä asioita käsiteltäessä
• oppimisen vaikeuksiin puututaan yhteistyössä varhain
• yhteistyö kattaa myös oppilaiden aamu- ja iltapäivätoiminnan

Vanhempien näkemyksiä ja toiveita lasten kouluarjesta on kerätty Vanhempainliiton barometreissä:
”Riittää kun koulu on viihtyisä ja turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö
”Opettajien hyvinvointiin ja jaksamiseen panostaminen heijastuu myös kodin ja koulun yhteistyöhön”
”Miten vanhemmat voivat vaikuttaa esimerkiksi luokkakokoihin?”
”Tukea tarvitaan paitsi hitaasti edistyville myös lahjakkaille ja innostuneille”
”Vaikuttamisen paikkoja sekä malleja lapsille ja nuorille lisää”
”Uskon että moni vanhempi olisi halukas auttamaan ja osallistumaan jo koulu vain pyytäisi”
”Toivoisin lisää keskusteluja opettajan kanssa, mutta ymmärrän että resurssit ovat rajalliset.”

Median, internetin ja tietokonepelien ajankohtaisteemat pohdituttavat vanhempia. Erityisesti Isät toivotaan aktiivisemmin mukaan toimintaan.

Lähteitä
Vanhempien Barometri 2011, Suomen Vanhempainliitto

Vanhempien kokemuksia kodin ja koulunt yhteistyöstä Mellunmäen ala-asteen alkuopetuksessa,  Tiina Valkonen, 2010

Kodin ja koulun yhteistyö lapsen kasvun ja kehityksen tukena alakoulussa, Minna Lepistö, 2009

Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön, Opetushallitus, 2007

Kodin ja koulun yhteistyö peruskoulun alkuopetusluokilla, Marjatta Siniharju, 2003