Hyvinvointihuuto

Huuto on eriskummallinen kirja. Kirjan neljä toimittajaa on pyytänyt 11 asiantuntijanäkökulmaa koulun ja nuorten hyvinvoinnin arkeen sekä kaksi tulevaisuusartikkelia ja pari luovaa tilannekuvausta. Osittain näiden pohjalta he tekevät sisältöananlyysin nuoren, koulun ja aikusen elämismaailmasta sekä pohtivat systeemisen järjestelmämme haasteita ja kiroja. Asiantuntijoina äänensä antavat mm. opettaja, opo, lastensuojelu, poliisi, nuorityö, rehtori, erkkari, sivistystoimi, MLL:n edustaja.

Herättäviä kysymyksiä

Keskiössä on eniten murrosikäiset yläastenuoret sekä heidän syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen problematiikka. Mitä tehdä kun nuoret eivät enää luota siihen että yhteiskunta auttaisi, koska avunsaanti on niin hankalaa ja sirpaleista. Kirjan lukeminen nostaa väliotsikoiden kautta hyviä kysymyksiä kuten Miksi koulu tai asiantuntijat eivät tee mitään? Onko asiantuntijoilla enää edes keinoja auttaa? Kenen vastuulla asiat oikeastaan ovat? Onko koulu kehtyksen veturi vai jarru?

Ongelmakenttä hahmottuu kyllä pian: on liian vähän resursseja, politiikka on enemmän sanahelinää kuten nuorisotakuu kuin tekoja. Digimaailma, pelaaminen, masennus, poissaolot, päihteet, maksuhäiriöt, huoltajuuskiistat pilkahtavat nuoriin kohdistuvina huolen aiheissa.

Nostoja ja tilannekuvia

Poliisi pohtii koulun todellista turvallisuutta sekä sitä miksi tiedon liikkuminen on tehty niin vaikeaksi. Terkkari maalaa tuokiokuvia koulunuorten äärikohtaamisista: masennusta, seksikokeiluja, syömishäiriötä, itsensä viiltelyä, jatkuvia pissaoloja. Rehtori nostaa esiin yksityiskohdan että vanhemmilla on kärsimättömyyspaineita kun viikonlopun aikana ei vastata vanhempien Wilma-kyselyihin (niinkuin työelämssä muutoin on päässyt jo lipsumaan)

Asiantuntijalabyrintit

Systeemi luo omia kehiä ja pallottaa nuorta ja perheitä asiantuntijoiden labyrintissä. Erilaiset säädökset, ohjeet ja lait johtavat ratkaisujen sijaan siioihin, muureihin ja tietokatkoksiin.

Jatkuvasti niukkenevat resurssit johtavat osin lyhytnäköisiin pikaratkaisuihin, joita korjataan suuremmilla summilla myöhemin.

Systeemiseen tarkasteluun olisi kaivannut lisää esimerkkitapauksia nuorten arkihaasteista. Nyt mieleen jää labyrintit siitä kun nuori tarvitsisi ammattiauttaja, kiusaamisen loptusta tai pohdintaa ulkoistamisen tarpeesta aamuherättäjineen

Ratkaisuja ja toimenpiteitä

Nuoret ja systeemi tuntuvat olevat molemmat hukassa. Mikä siis avuksi? Ratkaisuiksi nousevat ennaltaehkäisevä toiminta, etsivä nuorisotyö, kasvatuskumppanuus sekä huomion kiinnitäminen erityisesti nivelvaiheisiin. Päällimmäisenä ratkaisuna tarjotaan välittävää aikusta sekä rinnallakulkevaa vastuunottaavaa asiantuntijaa. Asantuntijaa joka ei siirrä vastuuta vain toiselle asiantuntijalle vaan lähtee ratkaisemaan ongelmaa yhden luukun periaatteen pohjalta. Nuorten perusongonglema tuntuu olevan se että ” Ei ole aikuisia, joita kohdata, joille jutella rauhassa.”

Sisältöanalyysi astinlautana

Tutkijoiden sisältöanalyysin pohjalta esiin nousee asintuntijoiden pohdinta erityisesti vastuusta, kyvyttömyydestä ja avuttomuudesta sekä toimimattomasta järjestelmästä. Myös esimerkiksi syyllistäminen, yksilön häviäminen sekä jatkuvat muutospaineet nousivat teemoina esiin

Sisältöanalyysi jää pinnalliseksi. Sen sijaan tutkijat väritävät muita tilastoja. 10-20 % on syrjäytymisuhan alla. Eli meillä on kuitenkin suuri joukko tavallisiia jopa fiksuja nuoria. Päihteiden käyttö on vähentynyt ja muuttunut. 100 000 nuorta on ilman toisen asteen koulutusta, 60 000 nuorta ei löydy mistän kirjoista (työkkäri, koulut, sossu), työkyvyttömien alle 30-vuotiaden määrä kasvaa joka vuosi parilla tuhannella.

Vanhempien rooli?

Vanhempien näkökulma jää kirjassa viitteelliseksi, sitä sivutaan vain ohimennen esimerkiksi vaatimusten esittäjänä. Muutama mieleenkiintoinen nosto löytyy. Koulu on asiantuntijoiden koulu, muut aikuiset kuten aikuset ovat vain vierailijoita. Vapaaehtoiset auttajat ova uhka oman työpaikan sällymiselle. Opettajat arvostavat yksin toimimista.

Omat kokemukset

Aluksi kirjan moniäänisyys häiritsi. Lukijan täytyy kuten apua tarvitsevan nuorenkin nähdä itse vaivaa muodostakseen kokonaiskuvan ja löytääkseen itselleen sopivia täsmähelmiä.

”Organsiaatiot vahvistava omia rakenteitaan taatakseen säilymisen.”

”Lapsi joka tulee hyvän hylkäämäksi, liittyy pahaan, sillä pahe ei hylkää koskaan.”

Alustusten ja toimittajien analyysien lisäksi olisi kaivannut asiantuntijoiden välistä vuoropuhelua Toisaalta lukija voi nyt itse yhdistellä oman viitekehyksensä mukaisesti tuntemuksia ja väittämiä.

Päivi Hamarus – Pekka Kanervio – Laila Landen – Seppo Pulkkinen (toim.) 2014. Huuto! Lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta . PS-kustannus / Opettajan ääni. 220 s.

huuto_kuvitus