Hyvinvointikoulu

Mitä lasten ja perheiden hyvinvointi on? Onko se a) lasten ja perheen hyvän tavoittelu, b) ongelmanasettelu vai c) kumppanuus. Kyse on kokonaisuudesta, jossa lapsen (perheen) hyvä arki rakentuu. Kokonaisuus on enemmän kuin irrallinen kehittämistyö ja yksittäiset hankkeet.  Hyvinvointikoulu on toimintamalli, tapa toimia. Sen yksi hyvä työkalu on Lapset puheeksi -menetelmä. jonka tarkoituksena on kartoittaa oppilaan ja hänen perheensä elämäntilannetta. Oulussa menetelmä antaa eväät reagoida perheen tilanteeseen varhain lapsen vapaa-aikaan kuuluvien aikuisten yhteisvoimin erilaisissa jaksamistilanteissa.

a) Yhdessä lasten ja perheen hyväksi

– Yhden luukun periaate (esimerkkeinä hyvinvointineuvola, Bysröm-nuoristoa, Kiiminkijoen, Kaakkurin ja  Toppilan koulut)

– perhe ja oppilas keskiössä (ei oppiaine, rakenne, organisaatioroolitus)

– mahdollisuudet, haasteet kasvuun ja viihtymiseen voivat löytyä muusta kuin oppiaineesta/koulusta

– kokonaisvaltaisuus, monialaisuus, ennakoitavuus, ennaltaehkäisy

– vahvistetaan aktiivisuutta, vastuullisuutta, omatoimijuutta

– palvelukulttuurin tuomat omat ongelmat (kenen vastuulla on kokonaiskuva?)

 

B) Pirulliset ongelmat on ensin tunnistettava jotta niihin voi tarttua

Tavassamme toimia yhdessä on ongelmia. Eri toimijoiden välillle syntyy helposti kalvoja ja rajoja, jotka estävät lapsen/perheen hyvän elämän. Hallintorajojen ylittäminen on välttämätöntä.  Meidän systeemi ei toimi vieltä tai nyt ihan niin hyvin kuin se voisi. Rakenteet luovat kitkaa joka vaikeuttaa hyvää tavoitetta. Kun ”järjestelmä” tunnistaa kuinka toimijat voivat kohdata, pääsemme yhdessä eteenpäin.

– kokemukset (kuinka kuulla, ymmärtää ja kohdata lapsia ja perheitä)

– organisaatiokeskeisyys ja hallintomallit vielä liiaksi pinnalla

– erityisyyden haaste yhdistettynä poislähettämisen kulttuuriin #integraati

–  päällekkäisyydet on purettava

– tiedon kulku (salassapito-keskustelu) on ratkaistavissa

– resurssien riittävyys (hyödynnetään olemassaoleva ennen kuin kahmitaan lisää)

– yksin ei pärjää ja jaksa pitkään, on yhdistettävä voimavaroja

 

c) Ratkaisukeskeisyyteen kumppanuuden kautta 

Kysymys on siitä miten kouu, perhe tunnistamme itsensä vastuullisena toimijana. tästä kokonaiskuvasta. Näin  ymmärrämme ja havaitsemme mitä hyvää olemme jo tehneet. Perheen arkikokonaisuuteen kuuluvat: koti, päiväkoti/koulu sekä harrastukset/kaverit.

– tuen tarve tunnistetaan mahdollisimman varhain

– laadukas hyvä perustoiminta estää jo varhain syrjäytymistä

– työntekijä tunnistaa usein hyvin mikä mättää ( miksi sitä ei saada kiinni järjestelmässä)

– vastuut ja roolit selkeäksi, poikkitoiminnallisuus yli rajojen

– voimavara- ja ratkaisukeskeisyys

– koulun ja perheen yhteistyö

– matala kynnys osallistua toimintoihin, harrasteihin

– verkostomaisuus, avoimuus

 

Työkalujen tuonti vanhempien ja perheiden kohtaamiseen

Tällä hetkellä vanhempien (ja opettajien) kohtaamishetkiä koulussa ovat vanhempainillat, vanhempainvartit, koulun juhlat sekä Wilma-viestintä. Voisiko Lapset puheeksi osoita käyttää sisältöinä myös ilman huolia:

– Mistä lapsi/nuori nautti koulussa

– Miten arki on sujunut? Onko löytynyt kaveri ja harrastus?

– Mistä mahdollisnen (ei-)viihtyminen johtuu?

– Jos huoli/ristiriidat painaa, miten voisi yhdessä edetä? Mitä tukea on saatavilla?

 

Lähde: Arto Willman puhui kumppanuudesta ja hyvinvointikoulusta. Tulevaisuus tehdään tänään -päivässä 30.10.2014 Lasaretissa.