Kiusaaminen

Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamisilta ti 7.10 klo 21-23 on saanut kansalaiset kirjoittamaan tunteita. Sivustolle on kerääntynyt ohjeita, kokemuksia ja kriitikkiä opettajan, kiusatun, kiusaajan, vanhempien ja sivustakatsojien roolista. Kaksituntisen suoran televisiokeskustelun tavoitteena on etsiä mahdollisimman konkreettisia keinoja kiusaamisen kuriin saamiseksi: Mitä itse kukin voi tehdä?

”Viestien tajuton määrä kertoo, että kiusaamista on nollatoleranssista huolimatta. Opettajat ja perheet eivät halua nähdä sitä, ja lapset eivät aina erota, mikä on kiusaamista. Viesteistä kumpuaa hirveä hätä”,

Tutkijatohtori Niina Mäntylän mielestä koulukiusaamiseen ei puututa tarpeeksi usein, eikä oikeus­järjestelmästäkään ole apua kiusatuille. Laissa ei ole selvästi säädetty, mitä koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen opiskeluympäristön luomiseksi. ”Vastuun jakautuminen pitäisi kirjata konkreettisesti lainsäädäntöön. Nykyiset keinot eivät hyödytä mitään. Kun ei ole säädöksiä, ei voi rangaista. Toimintaa ja vastuun jakamista helpottaisi, jos olisi laki, jolloin lapsella olisi oikeasti mahdollista saada korvausta kärsimyksistä”.

Kiusattu on usein yksinäinen ja toisista jotenkin erottuva. Hän voi olla ujo, syrjäänvetäytyvä. ”Se yksi pieni sananen jolla joku ilmaisee tukensa, tai kiusaajien toiminnan hirveyden voi olla enkeli.”

Pohdintaa kiusaamisen ympäriltä

Mikä luo koulukiusaamiselle otollisen maaperän? Mikä on kiusaamista ja mikä nahistelua ja härnäämistä.   Miksi me emme osaa tai uskalla puuttua tähän tahalliseen ja jatkuvaan pahanmielen aiheuttamisee? Miksi kiusaamista ei välttämättä huomata kotona tai koulussa? Miksi kiusatut vaikenevat ja patoavat tunteitaan vuosia?

Onko lopulta kyse vain heikosta tai vääristyneestä itsetunnosta. pätemisen tarpeesta vai vääristyneestä vallankäytöstä. Opettajat selittävät usein taustaa sillä että tunteiden hallinta ja sosiaaliset taidot eivät ole kaikkien vahvuusia. ”Se joka kiusaa, sillä on omat ongelmansa tai näyttämisen tarpeet” pehmentävä vanhemmat. Onko niin että kiusaajat eivät useinkaan ymmärrä aiheuttamansa pahan laajuutta? Vai onko niin että toiset ovat vain pahansuopaisia jostain syystä? Mistä kumpuaa piittaamattomuuden kulttuuri? Entäs josvanhemmat/kaverit/koulu eivät välitä, sanovat vain ”hoida ite kuntoon”.

Vanhempien kannattaa ennakkovalmistautua ja herkistää vaistonsa

Vanhempien pitää itse verkostoitua muiden vanhempien kanssa ja jo ennen kiusaamisen ilmestymistä. Kannattaa koittaa sopia kuinka toimivat kun ilmenee, että jotakuta kiusataan. Tosiasia on, että ennemmin tai myöhemmin tulee lasten kesken riitoja. Jos vanhemmat ovat jo puhuneet ennalta miten he niitä lähtevät ratkomaan on asian käsittely helpompaa. Kuuntele lasta, selvitä asia itse toisen osapuolen vanhempien kanssa tarvittaessa esim. koulun psykologin ja kuraattorin tuella.Vanhemman on seurattava yhdessä lapsensa ja toisen osapuolen vanhemman ja lapsen kanssa, että tilanne muuttuu ja korjaantuu.”

”Lapsen käytöstä tai lapseen kohdistettua käytöstä ei pidä jättää vain ulkopuolisten hoidettavaksi: osoita lapsellesi, että sinä hänen vanhempanaan olet tässä vaikeassa asiassa keskeisessä roolissa hänen tukenaan. Oli lapsi toiminut oikein tai väärin, sinä hyväksyt hänet ja rakastat vanhempana ja autat jatkossa toimimaan toisin.”

”Itse olisin toivonut, että vanhemmat olisivat tehneet jotain. Ihan sama mitä, mutta jotain. Koska he eivät puuttuneet vaan käskivät olemaan välittämättä kiusaamisesta, itsearvostukseni painui pakkasen puolelle. Sallin kiusaamisen jatkua ja hakeuduin uhrin rooliin aikuisiälle asti. Pitkän terapian jälkeen oivalsin, että minun ei pidä sietää huonoa kohtelua ja olen yhtä arvokas kuin toisetkin ihmiset.”

”Kahden koulukiusatun lapseni kohdalla ainoastaan tarkka silmäni ja korvani ovat auttaneet asioiden paljastumisessa. En unohda ikinä sitä tuskaa ja helpotusta joita koin kun aloin vihdoin ymmärtää mistä oli kyse. Lapsi miettii pitkään jos kertoa, mitä kertoa ja silloin kun uskaltautuu kertomaan vanhemman tuen on oltava 100%.”

”Kun vanhempi kokee, että lapsella ei kaikki ole kunnossa, kannattaa kysyä, mitä kuuluu, miten menee, mitä olet puuhailu ja kenen kanssa. Ei kannata tyytyä siihen tyypilliseen vastaukseen ihan hyvin  Jatka kyselyä, jatka tunnustelua, terästä huomiokykyäsi jne. Jonain päivänä saatat saada yhden sanan, pari sanaa tai sivulauseen, joka paljastaa, missä mennään. Ja jatka taas. Itse en anatanut periksi ja tulihan se sieltä vihdoin. Ensin takellellen, sitten kielsi taas kaiken. Heti en saanut koko tarinaa, vielä vuosienkin päästä sain kuulla lisää ja ne kaikkein haavoittavimmat tapahtumat tulivat viimeiseksi.”

Pitäisi olla ainakin yksi ihminen, joka saa lapsen avautumaan ja purkamaan sisintään. Ettei kenenkään tarvitsisi yksin painiskella kiusaamisen kanssa.

”Tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa millaisen esimerkin vanhemmat antavat asioiden käsittelystä kotonaan Ennen sanottiin, että lapsi on kuin päiväkirja kotioloistaan. Ole kiinnostunut lapsesta ja koulunkäynnistä, kuulostele missä mennään. Tarkkaile orastavia signaaleja (katoavat tavarat, sutatut kirjat, mieli maassa, äkillinen sairastelu, haluttomuus mennä kouluun”

”Vanhemmille itse sanoisin pitkään kiusattuna, että olkaa läsnä ja lukekaa lasta pintaa syvemmältä. Kurkkikaa eleitä, katsokaa reppuun, ja kyselkää. Minäkään en osannut puhua äidille kaikesta. Vasta myöhemmin tajusin, mitä oli tapahtunut ja miten oireilin kotona ja koulussa. Halusin olla yksin, näin jatkuvasti painajaisia, minulla piti olla yölamput, pelkäsin poikia/miehiä, pelkäsin kuolemaa, pimeää. Toivoisin, että kaikilla olisi silmät auki. Joka päivä.”

Sivustakatsojalle vastuuta kykyjensä mukaan

Meidän kaikkien tehtävä on ymmärtää ja auttaa asianosaisa, muuten jäämme sivustakatsojan rooliin. Sivustakatsojan PITÄÄ PUUTTUA tilanteeseen ikäkaudelleen sopivalla tavalla, muutoin hän hyväksyy tapahtuneen.Jos ei voi muuta tehdä, niin poistua paikalta ja ilmoittaa aikuiselle. Kiusaaja kyllä lopettaa, jos hänellä ei ole yleisöä.

”Pahinta eivät ole vain pahikset, vaan myös hyvisten hiljaisuus. Tärkeää olisi siis aktivoida hyvikset.”

”Lapset eivät ole toistensa erotuomareita kiusaamistilanteissa. Se on aikuisten asia puuttua ja hoitaa. Lapsen tehtävä on olla mahdollisuuksien mukaan kaveri kaikille ja kertoa kiusaamisesta aikuiselle.”

”Kiusaamisesta voisi kertoa vanhemmille, opettajille tai terveyden hoitajalle. Näin asia olisi ainakin tiedossa, niin ei voisi sanoa ainakaan ettei olla kuultukkaan. Koulussa mennään sen asian taakse ettei olla tietoisia tapahtuneesta.”

Sivustakatsojien koulutus siihen, että he ovat kaikista keskeisimmässä roolissa pitää tehdä näkyväksi heille. Tämä voi tapahtua harjoittelemalla lavastetuilla tilanteilla niin päiväkodissa, koulussa ja nuokkareilla.

Sivustakatsojan tulee puuttua tilanteeseen ottamalla yhteys kouluun, poliisiin tai sosiaaliviranomaisiin. Silläkin uhalla, että hänelle itselleen saattaisi koitua asiasta hankaluuksia. Kiusaamista ei tule sallia missään muodossa, ja jos sivullinen tunnistaa selvän kiusaamisen, on se ainoastaan inhimillistä, että hän auttaa kärsivää.  Tarvitaan sitkeyttä ja sinnikkyyttä vääryyttä vastaan.

On tärkeää että koululaisen, joka paljastaa kiusaajat, oppilaitokseen, henkilöllisyyttä ei kiusaajat saa koskaan selville! Vasikointia ei katsota hyvällä ikäisten joukossa ja pelko kiusaamisen kohdistumisesta itseen on aiheellista. Vaatii tosi paljon rohkeutta puuttua kiusaamiseen.

Oma tyttäreni on puuttunut ja puuttuu edelleen ja on kärsinyt seuraukset nahoissaan. Vaikkakin koulun kiusaamista ehkäisevässä ohjelmassa sanotaan, että kiusaamiseen puuttunutta kiitetään avoimesti. Tyttärelle sanottiin ”ei kuulu sulle, älä kantele”. Se kiitoksesta.

Keinojen, asenteiden ja resurssien riittämättömyys koulussa?

Opettajilla ja rehtoreilla on täydet valtuudet muuttaa kaikki nämä rakenteet nykyisten lakien ja asetusten puitteissa. Miksi näin ei tapahdu?

Koulumaailmassa lähes kaikki opettajat kyllä haluavat puuttua kiusaamiseen. Kiusaamiseen puuttumisen keinot ovat vain usein vähissä. Opettaja tuntee varmasti itsekin samanlaista suuttumusta kiusaamistapauksia kohtaan kuin ”suuri yleisökin”, ja tahtoisi puuttua ja lopettaa kiusaamisen.

”Ensimmäinen ongelma on se, että kiusaaminen ei ole niin mustavalkoinen ilmiö kuin keskustelupalstoilla kirjoitetaan. Kiusaamiseen saadaan tehokkaasti puututtua, jos siihen sovitaan selkeät menettelytavat ja opettajia määrätietoisesti koulutetaan käyttämään niitä. Tarvitaan sekä yksilökasvatusta, jossa kiusaajaa ohjataan olemaan kiusaamatta. Tarvitaan itsetuntoa vahvistavaa kasvatusta (sekä kohteelle että tekijälle). Lisäksi tarvitaan ryhmädynamiikan muuttamista, koska kiusaaminen vain harvoin on kahden yksilön välinen asia.”

”Jos koulu tahtoo vastustaa kiusaamista ja muokkaa kaikilla keinoilla henkilökunnan asenteet kiusaamisenvastaiseksi ei oikeastaan lakia tarvita. Ihmiset koulun tekevät ei laki!”

” Jos opettaja huomaa, että joku jää täysin yksin ryhmässä tai joutuu kiusatuksi, opettaja voisi keskustella ensin kahden kesken oppilaan kesken. Kysellä kuulumisia, tuntemuksia ja kertoa, että on huolestunut oppilaasta. Tärkeintä on, että kiusattu saa empatiaa ja kokee, että joku välittää hänestä. Ymmärrystä ja hyväksyntää voi kasvattaa ja ystävyyteen voi ”tuupata” mutta aidolla ystävyydellä on omat kemiansa, mutta ketään ei voi pakottaa ystävyyteen ja suvaitsevaisuuteen.”

Ratkaisuna kummi, tukioppilas, välituntiavustaja tai muu KiVa?

Miten koulun kasvatustehtävä toteutuisi ihan konkreettisesti siten että koulun vanhimmat suojelevat nuorempiaan kiusaamiselta tukioppilaina, kummeina tai välituntiavustajina. Tukioppilaat miettivät kullekin päivälle ohjelmaa ja leikkejä välitunneille, johon kaikki voivat osallistua. Välituntijärjestäjä opettaa lapselle myös vastuuta ja antaa mahdollisuuden kokea onnistumista teoista, joita hän on itse tehnyt yhdessä muiden kanssa. Kun tähän opetetaan jo pienenä, osaavat he luonnostaan jo isompana sosiaaliset taidot ja muiden mukaan ottamisen.

”Ihan vapaastoi voi tehdä vaikka 1000 videota kiusaamisesta, kutsua poliisit puhumaan ja järjestellä KiVa-tapaamisia, ei ne tilannettamuuta. Menkää itse koulujen pihoille seuraamaan. Ainoa toimiva toimenpide on kiusaajan poistaminen koulusta.” ”Tarvitaan oikeaa ja aitoa välittämistä, ei vain laadunmukaista kiva-paapomista,  muka-keskustelut koulussa eivät riitä.”

– Yhteisösovittelun (vrt Kiva) teho perustuu siihen, että jokaiselta yhteisöön kuuluvalta kysytään näkökulma. Hyvin hankalienkin tilanteiden dynamiikka on saatu muuttumaan, kun normaalisti tilanteita sivustaseuraavat ovat antaneet näkökulmansa asiaan, johon he eivät yleensä ota kantaa. Kiusaajan valta vähenee, kun hyvän vuorovaikutuksen voima kasvaa. Jos ei voida vaikuttaa kiusaajaan, niin yleensä vierellä oleviin voidaan. Kun kiusattu saa ilmaisuja myötätunnosta ja tuesta, hänen turvallisuudentunteensa paranee ja olo helpottuu. Se on hyvä alku epäasiallisen vuorovaikutuksen ja kiusaamisen katkaisemiseksi

Meidän pitää nyt kertakaikkiaan saada loppu kiusaamiselle. SOVITTELU EI OLE RATKAISU! Kiusaajaa pitää rangaista eikä kiusattua pidä alentaa vielä sopimaan asiaa kiusaajansa kanssa. Kiusattu voi antaa anteeksi jos myöhemmin haluaa, mutta sitä ei saa määritellä kukaan ulkopuolinen, milloin se tapahtuu. Kiusaajaa ei saa nöyryyttää ja alentaa pakottamalla häntä vielä kättelemään kiusaajaansa ja sopimaan. Ajatelkaa nyt vähän järjellä!! Kiusaajalle rangaistus ja myös apua, jotta pääsee mielenhäiriöstään eteenpäin

Pyöreä pöydän sovittelukulttuuri yhtenä keinoja ok, mutta uusia toimintamalleja kiusaamisen estämiseksi tarvitaan silti myös pedagogiselta pohjalta. Kiva-koulu on työkalu ja toimintakehikko. Se ei poista ilmiötä, mutta antaa työkaluja sen käsittelyyn. Työkalun käyttäjän taitojen mukaan työkalua voidaan käyttää mestarillisesti tai sinne päin.

Miksi uhri joutuu kärsimään kahdesti

”On uskomatonta että edelleen uhri, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, asuinpaikkaa, elämäänsä ja kiusaajat saavat jäädä terrorisoimaan ja pitämään valtaa paikoilleen. Kannatan ehtottomasti kiusaajien tunnistamista, rankaisemista ja siirtämistä pois nykyisestä ympäristöstä uuteen kouluun jossa kukaan ei ”pelkää” valmiiksi kiusaajaa ja näin anna tilanteen jatkua. Uskon että kiusaamiseen voidaan puuttua näin paljon tehokkaammin kun TEKIJÄÄ rangaistaan eikä UHRIA! Tilanne saa todennäköisesi myös kiusaajan ajattelemaan tekemisiään ja lopettamaan toimintansa, ellei kyseessä ole henkisesti sairas ihminen/ lapsi joka tarvitsee apua.”

”Lastensuojeluilmoitus tai polliisin kutsuminen voi olla viimeinen korsi, jos muu ei auta. Jos kiusaaminen ei vain lopu, koulun vaihto ei välttämättä auta jos lähiyhteisöongelma jatkuu muutoin. Vähintään vakavaa haittaa aiheuttavat kiusaamistapaukset käräjille ja käsittely koskaan vanhentumattomana rikoksena.”

Jotta aikuiset samaistuisivat paremmin kiusaamisen, tämä ranskalainen video kuvaa tapahtumat hyvin työpaikan näkökulmasta

https://www.youtube.com/watch?v=EpT9PL8RCw0

 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/06/mita-voin-tehda-kun-lasta-kiusataan-koulussa