Koronaviikko

Prologi

Alkuvuodesta en ymmärtänyt miten vakavasta asiasta oli kyse. Tämähän on vain kiinalaisesta torilta lähtenyt kausi-influenssavariaatio. Tartuntahan menee ohi kuin suurin osa avaruuden asteroideista. Tavallinen arki on kuitenkin muuttunut kuukaudessa myös Euroopan laajuisesti katastrofielokuvasta todeksi.

Edessä on viikkojen oleskelu kotona lähipiirin kautta. Alun 30 päivää on muuttumassa sadaksi päiväksi. Ehkä pidemmäksikin. Minä vietän aikaani kerrostalokolmiossa äitini (70+) ja lapseni (10+) kanssa. Olen toiminut sijaisopettajana, joten työtilanne ei näytä kovin valoisalta.

Päivä 1 (maanantai)

Tää on outo hetki. Olemme vahvistetusti siirtymässä poikkeustilaan ja -aikaan. Tää on isompi juttu kuin Tsernobyl, 911 tai tsunami.

Omia oireita ei ole kunnolla, mutta olen päättänyt silti pysyä mahdollisimman paljon pelkästään kotona. Vien roskat ulos ja hengitän raikasta ilmaa. Lähipuistossa ulkoilee nelihenkinen perhe. He ovat rauhallisia. Hymyilevät ja juttelevat. 

Häsellän virtuaalisesti siellä sun täällä. Verkko täyttyy yä hauskoista vessapaperimeemeistä ja vitseistä. Illalla hartiat on jumissa ja mieleen hiipii itku ja ahdistusta tulevasta. Kun työt vähenevät, miten pärjäämme. Kun mihinkään ei pääse, miten pärjäämme.

Päivä 2 (tiistai)

Tänään apuopetin lastani kotona ensimmäistä päivää. Selvisimme. Kukaan ei hypännyt seinille.  Aamulla söimme kaurapuuroa ja illalla pastaa ja tonnikalaa. Olen alkanut laskea jo käyttörahojani. Ruokaostoskulut kasvavat nyt kun koulut ovat kiinni.

Vointini on tällä hetkellä siedettävä. En enää tiedä mikä on taloudessamme todellista nuhaa, yskää ja kurkkukipua ja mikä kuviteltua. Koen syyllisyyttä siitä että voisimmeko olla tietämättämme altistajia. Vaikka todellisia oireita ei ole, silti suussa on välillä metallinen maku. 

Päivä 3 (keskiviikko)

Kurkku tuli yön aikana kipeäksi. Sapettaa. Korona-ahdistaa. On käymässä selväksi että epidemiaa ei voida välttää enää välttää. Joka kolmannes suomalaisista voi saada tartunnan. Nyt skenaroidaan eri käyrillä huippuja, kestoja ja kuolleiden määrä. 

Verkko täyttyy mielensäpahoittajien ja kauhistelijoista. ”Me sanoimme, että rajat olisi pitänyt laittaa kiinni jo torstaina. Olisi voitettu aikaa ja säästetty tulevia kuolemia.”

Huomaan rauhoittuvani pienellä puuhastelulla kuten laatikoiden ja kirjahyllyjen järjestämisellä. Leipomalla ja tekemällä ruokaa. Näin ajattelen muutakin kuin jatkuvasti uutta saalista etsivää epidemiaa. Aktivoimme Netflixin, vaikka käyttörahat hupenevat koko ajan. Koin että se investointi mielenterveyteen.

Päivä 4 (torstai)

Nukuin yöni huonosti. Kurkkua ja vatsaa polttelee vähän. Koronamörköjä on nyt kaikkialla. Mielessä, mediassa ja kehossa. Minä ja äitini emme pääse pääse katsomaan tätiäni vanhainkotiin. Yritämme soittaa hänelle. 

Ihmiset ovat hämillään rajoituksista ja niiden tulkinnoista. Saako mennä kauppaan, ravintolaan tai elokuvateatteriin. Voiko hiihtää tai lasketella. 

Lapseni on pärjännyt viikon hyvin, mutta on hänestä tullut hiljaisempi. Yritän olla levittämättä levottomuuttani häneen. Pelaamme kaikki kortti- ja lautapelejä. En lapseni nähden selaa enää somea. Hänestä on tullut taitava tunteideni tulkitsija.

Päivä 5 (perjantai)

Suurimmat kapinoijat rajoittamistoimiin tuntuvat olevan nyt yli 70-vuotiailta. ”Minähän käyn kaupassa, aina olen käynyt. Ja kaffeet juon kavereiden kanssa kauppakeskuksessa kun ei ole enää bingoakaan.” Näen äitini katseessa avuttoman koiranpennun tuijotuksen.

Nyt kaivataan 2020-luvun talvisotahenkeä. Olemmehan selvinneet nälkä-, sorto- ja sotavuosista. Selviämme myös tästä. Olemalla fyysisesti etäällä mutta henkisesti ja sosiaalisesti läsnä.

Mulla on ikävä työkavereiden höpötystä. Mulla on ikävä rentouttavia harrastetunteja. Mulla on ikävä entisiä aikoja. Aikaa ennen koronaa.

Päivä 6 (lauantai)

Korkea virkamies twiittaasi saanensa  koronan viikko sitten. Se oli tarttunut 10 minuutin kokouksessa oireettoman palaveriseuran kautta. Kova kuume tuli hänelle neljässä ja on jatkunut jo viikon. Joka paikkaa särkee ja hengittäminen sattuu.

Selviytymis- ja paniikkimoodi on mennyt päälle. Pää ja kroppa ei meinaa pysyä menossa mukana. En pysty rauhoitttumaan enää kunnolla asioiden äärelle. Huomaan ärsyyntyväni todella helposti. On levoton olo. Kuin olisi pienessä hälytys- ja valmiustilassa koko ajan.

Virus voi olla nyt jo ihan joka puolella. Herttaisella naapurintytöllä, hauskalla yläkerran sedällä tai ykköskerroksen kumaraisella yksinasujalla.

Pysykää hyvät ihmiset kotona, kaikki toitottavat Näin suojelette parhaiden itseänne ja läheisiä. Yksi on jo joukostamme poissa virussodassa ja lisää uhreja tulee.

Kaipaan virusvapaata vyöhykettä. Kaipaan pikatestejä. Kaipaan itselleni rajoja tälle someuutisaddiktiolle. 

Päivä 7 (sunnuntai) 

Tänään oli käytävä kaupassa jälleen täydennysostoksilla. Pidin turvaväliä, mutta kohtasin silti ohittamisia, äänettömiä tööttäyksiä sekä mulkaisuja. Ostosten loppusumma ylitti vilautusrajan, joten jouduin näppäilemään tunnusluvun. Koskaan aiemmin se ole ollut pelottava tapahtuma, olen tyytyväinen että kädessäni on hanskat.

En vielä tiedä pitäisikö vieläkään siirtyä kerran suuriin viikko-ostoksiin kuten martat suosittelee. Pelkään että näytän silloin ylihuolistuneelta hamstraajalta.

Parkkipaikalla näin kuinka suksiboksiautolaiset tankkasivat maastoautonsa täyteen kasseja ja suuntasivat kohti pohjoista. Osa näköjään kuvittelee voivansa pitää laatuloma-aikaa kuin suurin osa värisee nurkissaan peloissaan tulevasta.

Verkossa etelän Lappi-karavaani aiheuttavat äänekkään vastalauseen. Suomen tartunnat alkoivat juuri hiihtolomien maailmanmatkaajien jälkiseurauksena. Nyt omat kotimaan matkaajat ovat pian levittäjäuhka. 

Jälkikirjoitus

Mietin jo uusia tulevia rajoituksia. Olen ottanut käyttööni  uuden huolimittarin. Tartuntahätä kasvaa sitä myöten kuin katu-, uutis- ja somekuvissamme yleistyvät maskit. Niitähän eivät terveet THL:n mukaan tarvitse.

Osallistun kollektiiviisiin tempauksiin nyt kotona. Taputan illalla 20 sekuntia terveydenhuollon ammattilaisille. Liimasin myös maalarinteipillä ikkunaan tekstin ELOSSA!

Vapaaehtoisina kotiineristäytyjinä noudatamme seuraavia perusohjeita, koska virus voi iskeä kehen tahansa: Pesemme käsiämme. Vältämme ylimääräisiä kohtaamisia. Pysymme kotona ja ulkoilemme maltillisesti.