Koulun uudistaminen

Mikko Jordman avasi Protokoulu-keskustelun vuoden viimeisinä päivinä. Lisäksi Mikko avasi ideointisivuston. Käytän oman talkooavauksen peruskehikkona Pasi Sahlbergin  Suomalainen koulu 2030  kirjoistusta, jota sovitan hieman.

1) Irti luokista ja oppiaineista

2) Kunkin oppijan oma yksilöllinen lahjakkuus kukoistukseen

3) Enemmän yhteisöllisyyttä. Onko meiltä yhteisöllisyys hukassa?

4) Motivoituminen, tavoitteellisuus ja viihtyminen kulkevat käsi kädessä

Luokkahuoneopetuksesta siirrytään työpajoihin, projekteihin joita tehdään myös koulun ulkopuolella. Oppimista tapahtuu hurjasti koulun ulkopuolella, vaikka vanhemmat ovatkin osin ulkoistaneet sen vain koulun vastuulle. Uudessa koulussa keskitytään  asenteisiin, taitoihin ja oppimiskykyihin, ei niinkään tiukkaan ops-, tuntikehys- tai oppiainelähtöiseen tietobulimiaan. Viihtyminen lisääntyy kun oppija saa enemmän ”Missä olen hyvä”-kokemuksia.

Mitä jaksavat tehdä enää kenttäopet? 

Lehtien keskustelupalstoilta tulee terävä vastapöhinä:”Tämä puhe ja vaatimus koulutuksen uudistamisesta kuulostaa jälleen oaj:n propagandalta. Opettajillahan on käytännössä jo nyt kaikki valta uudistaa koulutusta päivittäin.” Niinpä. Jotain tässä siis mättää rakenteellisesti. Kenttäopet ovat varsin hiljaa, sillä kaikki uusi kohina vain lisää työtaakkaa.

Ari Uotila halusi puhetta kovempia keinoja käyttöön Yle Areenan Suora linja -ohjelmassa

1) Härdeliä aiheuttavat häiriköt pois luokasta erityiseen tilaan joka on valvottu.
2) Luokkaan tungettut erityisoppilaat (kielitaidottomat mamut, oppimishäiriöiset) hidastavat perusmassaa. Eivät pysty tekemään töitä, eikä opettaja pysty opettamaan.
3) Opetusvirasto pihalla opettajien arjesta kuin lumiukko. Tulkaa kentälle. Turhat kehittämislipareet ahdistavat stressaantuneita opettajia.

Enemmän yhteisöllisyyttä vähemmän ulkokohtaista sisältöä

Tarvitsemme lisää kriittistä analyysiä ”Opettajankoulutuksen pääpaino on siinä, miten tunti saadaan sujumaan ja miten suuria luokkiahallitaan. Suuri osa ajasta kuluu peruskoulun oppiaineiden pintapuoliseen ”opiskeluun” ja opettamisentekniikan omaksumiseen.Yhteisöllisyyden sekä lapsen kehityksen ja oppimisprosessin ymmärtämisen tulisi painottua uudellatavalla opettajankoulutuksessa, jos koulua halutaan uudistaa tarpeita vastaavasti” Koulun toimintamallin uudistaminen

Uuden peruskouluremontin paikka?

Suomen Kuvalehden hyvä analyysi Tuhoutuuko suomalainen peruskoulu? herkisti pohtimaan moni näkökulmia. Aulis Pitkälä listaa siinä  kehittämiskohteiksi opetusmenetelmät, tieto- ja viestintätekniikan paremman hyödyntämisen ja taito- ja taideaineiden aseman parantamisen. Nämä samat teemat toistuvat monissa muissakin puheissa, kun kansanedustajat  puhuvat uudesta oppimisesta.

Ministeri Urpilaisen mukaan tulevaisuuden koulussa on räätälöityjä oppimispolkuja, ja se auttaa koululaisia löytämään vahvuuksiaan. Vuorovaikutustaidot ja digitaalinen osaaminen ovat tulevaisuuden koulussa tärkeämmässä asemassa kuin nykyään.

Toivo paremmasta tulevaisuudesta

Vuokko Kangas vastasi FB-keskusteluun: ”Ennenkaikkia oppilaille täytyisi antaa toivo paremmasta tulevaisuudesta. Että olisi jotain saavutettavaa, jonka saa ponnistelemalla. Avoimmuutta siten, että oppilailla olisi valinnanvaraa oppia monenlaisia asioita. Koulussa olisi opiskeltava tavalla tai toisella koko ajan. Luokissa olisi meneillään pedagogien pitämiä erilaisia opetustuokioita, jotka videoidaan?

On kirjasto, työpajoja, tehtävä- ja toimintapisteitä, joissa ohjaajina voisi olla niiden alojen asiantuntijoita, nuoriso- ohjaajia, kouluavustajia ja kerhonvetäjiä. Tietyt jutut on suoritettava, ennenkuin pääsee ylemmälle levelille. Joku järjestelmä, mistä näkyy, miten opilas on koulupäivän aikana edennyt. ( Opettajan päästävä näkemään oppilaan oppimispolku) Opettajien työ on henkilökohtaista kannustusta, ryhmä- ja tiimiohjausta, oppimisen ohjausta ja laadukkaiden opetustuokioiden vetämistä sekä sopivan oppimateriaalin etsimistä ja tarjollepanoa.”

Suomalaiset uskovat teknologiaan ja siitä on tullut juupaeipäs-saappaanvarsikeskustelua.  Jyrki J.J. Kasvi kiteyttää  Hesarissa hyvin ”Teknologia ei saa olla itseisarvo, vaan väline uudistaa koulujen toimintatapoja. Koulu ei päivity nykyaikaan korvaamalla liitutaulut älytauluilla, reissuvihot Wilmalla ja kirjat tableteilla. Jos esimerkiksi pankeissa toimittaisiin kuin kouluissa, me tulostaisimme sekkimme taskuprinttereillä. Koulun lähtökohtana on oltava lasten tulevaisuus.”

Oppijalähtöinen koulu?

Millainen olisi koulu oppijoiden ehdoilla. Rakenteita, motivaatiota ja opiskelutapoja miettivät myös koululaiset itse. Eräs viidesluokkalainen poika mietti, missä vaiheessa koulusta oli tullut hänelle tylsää ja missä vaiheessa oppimisesta katosi ilo.

– Eskarissa me leikittiin, mutta tehtiin myös töitä. Siellä mä opin, vaikkei me istuttu koko päivää oppitunneilla. Miksei koulu voisi olla enemmän eskarin kaltainen? Kun oppimisen ilo katosi: 

Pelkkä auktoriteetti ei enä riitä

”Nykykoulussa opettajan auktoriteetti ei Jokisen mielestä voi rakentua pelkästään kurinpidolle, perinteelle ja opettajan tiedolliselle ylemmyydelle.” Kouluissa opitaan mutta ei viihdytä

Pidän Laura Tuohilammen konkreettista avauksista: 1) Kaikki oppivat yhdessä, toisiaan auttaen, omaan tahtiinsa.  2) Sinnikkyyslihaksia kasvatetaan mielekkäällä tekemisellä. 3) Se jaksaminen, sitoutuminen, omien rajojen tunnistaminen ja vastoinkäymisten sietäminen, mitä oppilas oppii esimerkiksi  jääkiekkoharrastuksesta, on valjastettava myös koulussa oppimiseen.

Teksti: Vesa Ilola, Kuva: YLE

yokirjoitus