Myönteinen tunnistaminen

Myönteinen tunnistaminen haastaa varhaisen puuttumisen. Myönteinen tunnistaminen on ongelmien sijaan voimavarojen näkemistä. Niiden tekijöiden, jotka pitävät meidät vireinä ja tekevät elämän mielekkääksi. Sillä tunnistetaan ja tunnustetaan asioita, jotka ovat kulloisellekin henkilölle tärkeitä.  

Menetelmässä uositaan tilanneherkkyyttä ja käytäntöjä, joissa lapset ja nuoret tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi siten kuin he kussakin tilanteessa haluavat tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Oikein tunnistetuksi tuleminen tuottaa itsekunnioitusta, itsearvostusta ja itsetuntoa; väärin tunnistaminen epäoikeudenmukaisuuden ja arvottomuuden kokemuksia.

Myönteisen tunnistamisen keskeiset piirteet ovat

• Arkiympäristössä toimiminen – Toimitaan siellä, missä lapset ja nuoret ovat; ei erillisiä toimintoja, toimitiloja, projekteja tai hankkeita

• Keskittyminen voimavaroihin – Etsitään mahdollisuuksia ongelmien sijaan; erilaisten toimijuuksien vahvistamista, ei ’kykyjen’ kehittämistä

• Yhteisöllisyys, ennaltaehkäisy ja toimintakulttuuri – Toimitaan yhdessä ja jaetaan vastuu myönteisen toimintakulttuurin kehittämisestä ja ylläpitämisestä; hyvinvointi on kaikkien asia – Hyvinvoinnin tukeminen – syrjäytymisen ehkäiseminen

• Olemassa olevien toimintamuotojen ja -periaatteiden sanallistamista, jakamista ja kehittämistä (ei uusi keksintö tai erillinen menetelmä) Lapsen on kannustettu kautta aikain eri tavoin.

Painopisteen muuttaminen (varhainen puuttuminen -> myönteinen tunnistaminen)

– riskeistä resursseihin

– haitoista hyvinvointiin

– yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen

– ongelmista ratkaisuihin

Lue lisää  artikkelikokoelmasta. Menetelmän juuret ovat nuorisotutkimuksessa sekä viimeaikaisessa syrjäytymiskeskustelussa.  Muksuoppi on yksi varhainen versio tämän kaltaisesta ratkaisukeskeisestä ajattelusta.