Mystinen metsä

Paikka: Odessan puisto, Puolivälinkangas

Aika: Pe-Su 22.-24.11.2019 klo 17-20

Mystinen metsä kutsuu perheet Puolivälinkankaan vesitornin läheisyyteen alueellisena Lumo-festivaalikohteena. Näe ja kuule mitä vesitornin läheisyydessä tapahtuu.

Valo-, ääni- ja hahmomaailman Mystiseen metsään ovat luoneet Puolivälinkankaan suuralueen asukasyhdistys, Kulttuurivoimala (Antti Sipola), Luovin mediatoimijat (Joni Vesterling) sekä Paulaharjun koulun 4B-luokka.

Mystisen metsän idea jää elämään myös Lumo-festivaalin jälkeen. Konsepti on rakennettu niin että koulut tai päiväkodit voivat tilata “konseptisalkun” käyttöönsä omaan lähimetsäänsä. Tai kokemustila voidaan rakentaa vaikkapa pimeään saliin.

Mystinen metsä on sopivasti satua, sopivasti totta. Siinä on ripaus huumoria ja hippusellinen  jännitystä. Itse asiassa kaikki tapahtuu lopulta kokijan omassa päässä.

Kärttyinen mutta hyväsydäminen haltijaronttu herää kesken ikiunensa. Ronttu huomaa että metsä huokailee ja kuiskalee eri tavoin kuin ennen unta.

Puut kertovat huminallaan tarinaa menneistä ajoista, metsän sankareista ja sankarittarista.  Metsässä on paljon salaisia mättäitä ja koloja. Metsän ympärillä on neljä tietä jotka kertovat metsäväen reviireistä. On Hiidentie, Menninkäisentie, Peikontie ja Maahisentie. Osa metsänväestä inhoaa ja osa ihannoi ihmisiä ja erityisesti lapsia. Uskallatko ottaa selvää ketkä. Metsän väkeä ei kannata silti missään nimessä suututtaa.

Mielikki on lempeä metsän emäntä. Tietäjä joka auttaa, hoivaa ja  suojelee metsän väkeä. Mielikki pitää metsän siistinä ja kauniina. Mielikki hoitaa käpälät ja tassut. Mielikin tietäjäpussissa on voimakkaita asioita: pöllön sulka, käärmeen suomu, karhun hammas, jäniksen käpälä) . Tietäjän loitsut varjelevat vaaroilta ja pahoilta voimilta. Menneinä aikoina tarvittiin enemmän tietäjien apua. Silloin vaara vaani useammassa paikassa. Tietäjä (samaani, poppamies) on tämän ja tuonpuoleinen välittäjä ja tulkki. Tietäjät kykenevät keskustelemaan eläinten, kasvien ja henkien kanssa. Tietäjän loitsut ovat keino puuttua maailman kulkuun selittämättömällä tavalla. Loitsut esimerkiksi parantavat, lisäävät onnea ja suojaavat pahoilta hengiltä ja vihollisilta.

Peikot ovat metsään jääneitä jättiläisiä. Odessan Staalo  on yksinäinen peikko joka ulkoiluttaa öisin koiraansa metsässä. Se painii mielellään humalaisten kanssa. Jos staalo voittaa, se imee kärsähännällään verta saalistaan. Itse metsänpeikot ovat pieniä, eivätkä kovin pelottavia. Ne ovat aika yrmeitä ja liikkuvat kivikoissa. Peikot voivat johdattaa metsässä kulkijaa harhaan koiran tai linnunmuotoisena mutta ne voivat myös varoittaa ihmisiä. Metsänpeikot tuntevat erittäin hyvin metsän kasvit ja tietämys eläimistäkin on erinomainen verrattuna vaikkapa haltijoihin ja ihmisiin.

Hiidet ovat melko julmia. Ne ovat kiusanhenkiä, joita noidat yllyttävät sen kimppuun, jolle haluavat pahaa. Myös peikot haluavat usuttaa hiidet sellaisten ihmisten kimppuun, joille ne haluavat tehdä pahaa. Hiisiä houkuttaa paha ihminen ja hiidet kulkevat paikoissa, jossa ihminen viettää huonoa elämää. Usein hiidet vain metelöivät aihettamatta sen kummempaa harmia. Hiidellä on seuruessaan käärmeitä. Hiidellä on raivoava Rakki sekä Kipinätär-kissa. Kuoppa kalliossa hiidenkirnu, kivikasa hiidenkiuas

Maan väki, eli maahiset ovat eräänlaisia keijukaisia. Maahiset ovat vasenkätisiä. Maahinen voi ihastua myös ihmiseen.  Maahisten maailma on peilikuva todellisesta maailmasta, maahiselle asiat on ylösalaisin, nurinkurista ja takaperoista.  Ihminen voi joutua kujeilevan, kauniisti soittavan ja laulavan maahisen lumoihin ja joutua eksyksissä metsänpeittoon. Maahiset ovat kärttyistä väkeä jos ne suuttuvat. Maahisilta pitää kysyä lupa kun haluaa kulkea metsässä. Maahiset rakastavat erityisesti tanssimista, mistä on saanut alkunsa keijuntanssi. Maahiset asuvat maan alla, kivien alla, puitten juurissa ja muurahaispesien alla komeissa kodeissaan, metsänlinnoissa ja viettävät siellä hyvin samankaltaista elämää kuin ihmiset.

Menninkäinen on yksinäisillä paikoilla asustava, suopea henkiolento. Menninkäiset liikkuvat vain öisin, sillä ne eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Menninkäiset järjestävät mielellään pitoja, joissa syödään, juodaan ja tanssitaan. Jos ihmisillä on juhlat, tulevat menninkäiset yöllä kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan josko olisi jäänyt ruuantähteitä ja jotakin juomapuolta heillekin. Kulje metsässä varovasti, ettet astu menninkäisen päälle. Menninkäiset ovat muuttumisen mestareita. Ne voivat muuttua madoksi, kannoksi, hiireksi. Menninkäisistä ei jää lumeen tai mättäälle jälkiä.