OPS2016 tiekartta

OPH julkaisi tiekartan. Miltä se näyttää vanhempien silmin katsottuna?

tiekartta

Mikä muuttuu ajattelussa ja painotuksissa? Nyt puhutaan juhlavasti arvoista ja toimintakulttuurista. Mutta mikä muuttuu arjessa ja näkyvässä toiminnassa?

Paikallisuus Mitä voidaan ja ei voida päättää paikallisesti, koulukohtaisesti, luokassa? OPS-työ on ollut enemmän sidoksissa oppikirjoihin kuin ops-kehikkoon. Kirjat ovat pilkkoneet opsin tuntiosioiksi. Koulukohtaisesti opettajat voivat painottaa eri asioita.Jotkut menevät tunnollisesti kappaleesta toiseen. Osa mukautuu luokan sykkeeseen ja sovittaa ilmiömäisesti kokonaisuuksia.

Miksi uudistamme? Maailma muuttuu nyt huomattavasti nopeammin kuin koulu. Edessä on irtaantuminen vuosikymmenten oppiainelähtöisyydestä selkeämmin kohti työelämätaitoja unohtamatta taitoja, tunteita ja sivistystä.

Oppiminen Tasavertaisuuden ja -arvoisuuden ylläpitäminen on yhä haastavampaa. Keskittymiskyky, häiriökäyttäyminen, väsyneisyys, arjen kiireet ja erilaiset lähtökohdat ponnistaa pirstaloituvat siinä missä media ja kulutustottumuksestkin.

Tuntijako. Koulumaailman oma pyha kolmikanta (taito- ja taideaineet) 8 (32%) , Luma-aineet (matematiikka, fysiikka, kemia, maantieto, biologia) 6 (24%) sekä sivistyaineet (kielet, historia, uskonto) 11 (44%) on ehkä vihdoin murtumassa ja yhdistymässä. Koska olemme insinöörikansaa, muutokset mietitään yhä aineiden kautta. Yhteinäisen peruskoulun aikana tuntimäärä on keskimäärin 222 eli TT 71, Luma 53 ja sivistys 98. Uudessa opsissa ainetupon voittajian näyttävät olevan historia sekä taito- ja taideaineista musiikki, kuvaamataito ja liikunta.

Oppilashuolto. Inkluusio. Jokaisella pitäisi olla oikeus päästä lähikouluun. Käytännössä erityiskoulujen kohtalo on auki. Usean vanhemman näkökulmasta ehyt koulupäivä olisi hyvä ratkaisu. Tämä tarkoittaa vähän samantapaista ratkaisua kuin päiväkodissa. Eli opetettavat aineet ja ns. kerhotunnit limittyvät ja lapsi viihtyy koulussa koko päivän.

Valinnaisuudet. Onko koulu keskittynyt liiaksi kiltteihin ”akateemisiin” lukijoihin liikkujien ja tekijöiden kustannuksella. Puhumattakaan levottomista (yrittäjäaineksisista) itsensä hakijoista, jotka päästäkseen luovuuden kukkaansa vaativat toisenlaista toimintaympäristöstä kuin nykyinen koulu tarjoaa. Koulut voisivat painottaa halutesssaan mitä haluavat. Silti meille on syntynyt erikoispainotteisia kouluja lähinnä taito- ja taideaineisiin. Tämä kielinee siitä että harrastukset kiinnostavat/painavat enemmän kuin ”tylsät” lukuaineet.

Arviointi. Pelkistä kokeista ja nuomeroista on siirrytty kohti ”kehityskeskusteluita” ja henkilökohtaisen osaamisen arviointia. Vaikka PISA-käyrät näyttävät alaspäin, huolestuttavampaa on asenne ja viihtymättömyys.

Yhteisöllisyys. Kodin ja koulun yhteistyötä ei juuri käsitellä opettajankoulutuksessa. Kuluttajayhteiskunta on opettanut kuluttajan vaatimaan oikeuksiaan. Koulussa oppilailla tai vanhemmilla ei ole juurikaan suunnittelu- tai päätösvaltaa. Osallisuusrooli on näennäinen.

Kehittämisen kärjet.  1) Vanhemmat ovat käyttämätön voimavara kouluissa 2) Miten vanhemmat voivat osallistua kouluarkeen ketterämmin 3) Kauniita ops-sanoja ja suunnitelmia mutta entäpä arki ja teot kouluissa 4) Tuntijaot ja oppiainerajat käytäntöä ohjaavina ongelmina 5) Monet näkemykset ja  sisällöt olisi päivitettävä (Uusi opettajuus/ Uusi vanhemmuus)

Jatkumo. Muutos on pysyvää. Miten valmistaudumme tulevaan? Jatkossa ei riitä kerran 10 vuodessa päivittyvä ops. Tarvitsemme enemmän asennemuutosta ja jonkin verran täydennyskoulutusta.

Kodin tuki. Perusasioista huolehtiminen (uni, ravinto, vaatteet, hyvät tavat). Läksyissä auttaminen. Asennekasvatus. Nyt näyttäisi siltä että meilläkin kodin arvomaailma periytyy. Opettajan lapsista tulee opettajia, lääkärin lapsista lääkäreitä ja työttömän lapsista työttömiä.