Proud on our neighbourhood

Näin lukeepi kauppamatkani varrella täällä Pyykösjärvellä. Olen ylpeä siitä, että saan asua tässä järven rannalla, tuttujen naapureitten keskellä.

Isäni rakensi ensimmäiset talot Uistintielle vuonna 1969. Muutimme tietysti itse ensin hänen gryndaamaansa taloon.

Jossain vaiheessa isä ja äiti ostivat (?) tontin Haukitie 19:sta. Siihen rakennettiin uljas paritalo, johon muutimme Puutteenperästä (Lehtoranta) vuonna 1976.

Tunnen Ryhäset, Taskiset, Anttiset ja muut monen vuoden takaa. He ovat olleet äitini ystäviä ja mm minun opettajiani.

Näin naapureissa voi piipahtaa ilman kännykän käyttöäkin. Jos eivät ole kotona, ei ole pitkä matka palata kotiin.

He tuntevat omituisen minäni. Saan olla sellainen omituinen höpöttäjä (vrt Rolli), kuin olen. Yritän olla käymättä hermoille jatkuvien avunpyyntöineni.

Milloin on kännykkä tipahtanut vessan pönttöön, enkä saa akkua irti tai en osaa laittaa uuden kännykän laturia paikoilleen. Tai sitten minulla on jalassa pipi, jota liioittelen. Naapurin eläkeläislääkäri lohduttaa, ettei se ole vakavaa ja laittaa laastarin, ei sentään puhalla.

Joskus kesällä tuntuu, että on liian läheinen pihanaapureittensa kanssa. Näkee kaikki, mitä pihalla tapahtuu. Onneksi on kesämökki!

– Kyläluuta

pyykösjärvi