Grand Old Man

Veikko Niiranen on Puolivälinkankaan alueen kantavia voimia ja asukasyhdistyksen kunniapuheenjohtaja.

Kuinka kauan olet alueella asunut?
Vuodesta 1970 alkaen.

Etkä ole katunut?
En, vaikka silloin 70-luvulla peloteltiin Kemiran saasteilla.

Alueella muistellaan, kuinka ennen ei voinut kuivattaa pyykkiä ulkona niiden saasteiden vuoksi. Onko pelkkää huhupuhetta?
Kyllä se pitää paikkansa. Kemira sai siitä kovaa kritiikkiä. Puut kuolivat alueella ja vieläkin isommissa männyissä näkyy kieroja latvoja. Onneksi Kemira korotti piippuja ja tehosti savukaasujen puhdistusta.

Millaisia olivat tiet silloin?
Päätiet (Järvitie, Kemintie ja Ruskontie) olivat jo paikoillaan. Moottoritie tuli sitten 70-luvulla, silloin meni suora autotie Puolivälinkankaan ja Välivainion välistä.

Kaupat?
Hiidentien päässä, bussin päätepysäkin luona oli kaksi kauppaa (Arinan myymälä ja K-kauppa). Nykyisen Valintatalon kohdalla oli posti ja E-myymälä. Ostoskeskus rakennettiin sitten 70-luvun puolivälissä.

Onko alueelle yritetty muita palveluita?
Alueelle yritettiin aika pitkään saada omaa apteekkia, mutta se ei koskaan onnistunut. Kirjasto, kapakka ja kirkko tulivat ostoskeskukseen.

Alueen koulut?
Paulaharjun koulu täyttää tänä vuonna 50 vuotta, eli se oli jo silloin olemassa kansakouluna. Tuirassa oli lähin oppikoulu.

Millainen oli julkinen liikenne?
Veljekset Pohjolan onnikkavuoro numerot 13 ja 19 palveli tätä aluetta. Ruskontien/Muurahaistien kautta kulki onnikkareitti 14. Onnikat kulkivat silloinkin tavallisesti kerran puolessa tunnissa. Päätepysäkiltä pääsi varttitunnin välein kaupunkiin. Onnikoissa oli usein rahastaja, ja silloin sisään mentiin takaovesta.

Miten alue on yleisesti muuttunut?
Alue on ollut 70-luvulta aika loppuunrakennettu. Metsolankartanon lisäksi alueelle on rakennettu vain muutama muu uusi rakennus. Lapsiperheiden määrähän on paljon pienempi. Koulussakin oli ennen tuhatkin lasta kahdessa vuorossa, kun nykyään heitä on muutama sata.

Olet arvostettu asukasyhteisön hahmo alueella. Miten aloitit?
80-luvun alussa minut valittiin pienkiinteisyhdistyksen puheenjohtajaksi. Pienkiinteistöyhdistys on Omakotiliiton paikallisyhdistys. Sen tarkoituksena on omakotiasujain edunvalvonta. Paikallisen pienkiinteisyhdistyksen ajatus on taas pitää yhteyksiä päättäjiin ja olla omakotiasukkaiden edunvalvojana. Se tekee aloitteita ja osallistuu alueen yhteisölliseen toimintaan. Reilu puolet alueen omakotitalojen omistajista kuuluu yhdistykseen.

Mitä esimerkisi saitte pienkiinteistöyhdistyksessä aikaan?
Olimme olleet aloitteellisia järven alueen parantamisessa. Esimerkiksi Oulujoen vesiputki ja rannan kevyenliikenteen väylä ovat pienkiinteistöyhdistyksen alkuperäisiä aloitteita.
Yhdistys organisoi valtakunnallista omakotitalkkaritoimintaa alueellaan vuoteen 2012 asti. Toiminta oli aika suosittua, koska alueella on vanhoja asukkaita.
Pienkiinteistöyhdistys oli silloin ennen ainoa alueellinen yhdistys,  ja siksi se otti aluksi vastuun asukastupatoiminnasta 1990-luvulla.

Mitä sitten tapahtui?
90-luvulla koettiin, että tarvitaan mukaan myös kerros- ja rivitaloasukkaat. Olin mukana perustamassa Puolivälinkankaan suuralueen asukasyhdistys ry:tä, jolla ei ole mitään valtakunnallista taustajärjestöä. Se otti vastuun asukastupatoiminnasta.

Kuinka onnistuitte muiden asukkaiden mukaanottamisessa?
Harmillisesti kaikki asukkaat asuamismuodostaan riippumatta ovat suhteellisen passiivisia.

Kuinka aktiivista on asuakasyhdistyksen toiminta?
Se on hyvin pieni joukko, joka osallistuu. Iloinen asia on, että toiminta on viime aikoina piristynyt, koska on tullut uusia aktiivitoimijoita esimerkiksi hallitukseen.

Millaisia ihmisiä tarvitsette asukasaluetoimintaan?
Vapaaehtoisia, idearikkaita ihmisiä – sellaisia, jotka osallistuisivat toimintaan. Tarvitaan toteuttajia. Jos samat ihmiset ideoivat ja toteuttavat, tulee työmäärästä kohtuuton.

Ovatko asukkaat löytäneet asukastuvan?
Osa on löytänyt, ja osa ei ole edes halunnut löytää. Osalle on ongelma, että asukastupa on vain päivisin auki. Ilta-aukiolo on kallista palkatuilla työntekijöillä, mutta vapaaehtoiset voisivat pitää paikan auki iltaisin. Mutta iltaisin tilaa voisi myös käyttää kaikenlaiseen alueen kerhotoimintaan. Muutkin kuin asukastupa itse voisivat pitää tuvalla alueellisia tilaisuuksia.

Onko asuakastuvalla yhteistyökumppaneita?
Suuralueen omat järjestöt ja yhteisöt ovat tietenkin ensisijaisia yhteistyökumppaneita. Myös muut Mielikintien toimijat ovat tärkeitä – koulu, kirjasto, seurakunta ja Metsolankartano.

Miten asukastuvan toiminta on muuttunut kun tilat siirtyivät Järvitieltä Metsolan kartanoon?
Uudet tilat ovat paremmat, koska ne on suunniteltu erityisesti asukastuvalle. Valitettavasti kuitenkin kävijöiden määrä on vähentynyt. Tuntuu, että ihmiset pelkäisivät uusia hienoja tiloja ja sijaintia Metsolankartanossa, vaikka asukastuvalla on oma sisäänkäyntinsä ihan talon etunurkassa.

Asukastuvalla tarjottiin ennen edullisia lounaita. Miksi ei enää?
Se katsotaan yritystoiminnan kanssa kilpailemiseksi, joten asukastuvat ovat ajamassa sitä toimintaa kaikkialla alas. Valitettavasti hyvin edulliselle lounaalle olisi kuitenkin sosiaalista kysyntää.

Millaista toimintaa kaipaat alueeelle?
Kaipaan alueen ihmisten yhteisöllisyyttä. Ihmiset ovat linnoittautuneet liiaksi oman kotinsa seinien sisään. Asukastupa tilana olisi erinomainen asukkaiden yhdessäolemisen ja -tekemisen paikka.