Sinkkonen vetoaa

Jari Sinkkonen on on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Vielä eläkeiässäänkin hän on aktiivinen osallistuja sekä keskustelujen avaaja. Sinkkonen on kirjoittanut useita kirjoja lapsen kasvusta ja kehityksestä. Hän on kuin kasvatuksen Muumipappa, joka vetää yhä kevyesti yli 500 vanhempaa saliin kuulevaan kasvatusviisauksia ja -lohdutuksia. Nyt hän puhuu kiintymyssuhdeteoriasta. (Lyheyet julkistusvideot perehdyttävät teemaan, jos et ole päässyt hänen luennolleen.)

Kiintymyssuhteet eivät ole betoniin valettuja. Uusia ajatus-, asenne- ja toimintamalleja voi oppia ja muokata pitkin elämää. Hyvät ihmis- ja parisuhteet voivat eheyttää ja korjata lapsuuden vahingollisia kiintymismalleja.

Me kaikki tarvitsemme läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta. Turvallisesti kiintynyt lapsi tietää että kaikki tunteet – ikävätkin – ovat sallittuja.  Nuori tarvitsee turvallisia kokeiluja, tilaa olla vihainen, epäonnistunut ja pettynyt. Sopiva määrä tervettä aggressiota auttaa nuorta irtautumaan vanhemmista. Törkypuheita tai -käytöstä ei tarvitse hyväksyä.

Nuoruus on ailahtelua kaikkivoipaisuuden ja arvottomuuden välillä. Tarvitaan sekä vapauksia että rajoja. Tärkeää on ettei ohiteta hankalia asioita, luikita karkuun. Ei harrasteta epämääräisiä valtatansseja, joka sisältää katteettomia lupauksia ja lahjontaa. Tiukasta sanelupolitiikasta tulisi päästä rakentaviin kompromisseihin sekä neuvotteluihin.

Nuoren itsetunnon pahin vihollinen on häpeä. Häpeä lamauttaa ja  pysäyttä. Minimoi siis häpeätunteet ja vältä nolaamista.  Vakavasta asiasta ei saa tehdä ivaa, eikä nuorta saa jättää yksin vaikeiden asioiden kanssa. Nuoren itsetunto nousee ja laskee. Vanhempi on joskus kuin ongelmankäsittelylaitos, jolla nuori testaa rajoja. Yläasteiässä vanhemmista tulee nuorelle törpöjä ja noloja.  Silloin nuori etsii paikkaansa kodin ja kaveripiirin välillä.

Masennus voi olla suoja. Ahdistuksen, vihamielisyyden ja masennuksen takana on usein tahattomia ja selityksettä jääneitä kokemuksia ja menetyksiä. Tärkeää nuorelle on tunne siitä että minä olen hyväksytty tällaisena, minun ei tarvitse suorittaa elämää tai roolia.

Meitä nyt yli 45-vuotiaita on koulutettu lapsuudessamme reippaiksi sekä tottelevaisiksi. “Jos olet lapsena ollut kuin kusi sukassa, etkä ole saanut kiukutella kotona, voit olla nyt omien kiukuttelevien penskojen kanssa pulassa”, veijaroi Sinkkonen.

Häirikkölapsia ei ole olemassa. Lapset ovat oppineet rajoja koettelevan selviytymisstrategian turvattomien lähiaikuisten kanssa. Lapselta ja nuorelta voi mennä kauan oppia uusi strategia, jos luottamus aikuisiin on mennyt esimerkiksi huostaanoton myötä.

Nivelvaiheet (tyhjä pesä, ero, leskeys) ovat aina haastavia. “En minä halua olla kenellekään muulle vaivaksi” ajattelu kasvaa vanhenemisen myötä. Vanhus voi taantua uhmakkaaksi tai vaiteliaaksi lapseksi, jos hän ei saa hoivassaan läsnäoloa ja läheisyyttä toiselta ihmiseltä.

Sinkkosen vinkkejä

  • Rutistele, halaa, silittele.
  • Älä takerru teoriohin. Ole lasten kanssa, pidä hauskaa, iloitele ja hurmioidu.
  • Mieti mitä lapsen mielessä liikkuu, mistä hän on huolissaan.
  • Hyvä arki: rutiinit, uni, liikunta, ei liikaa pelaamista, mielikuvituksekas leikki.
  • Tarjoa lohtua ja turvaa. Jos rätisee selitysten ja kysymysten aika on kun tunnekuohu on ohi. 
  • Epävarmuuden sietoa voivat harjoitella kaikki ikään katsomatta.

Katso myös englanninkielien videoesittely kiintymyssuhdeteoriasta.