Surukirjeet

Löysimme tämän kirjepiirimme sattumalta, kun luovuimme kulissien ylläpitämisestä. Tiedämme että te ette halunneet meille pahaa. Ette vain osanneet antaa meille hyvää ja ehjää.

Meitä on monta ja meillä on sanottavaa. Koska puhuminen on vaikeaa, kirjoitamme kirjeitä. Keskeneräisiä, katkeria ja kipuilevia kirjeitä. Anteeksipyytäviä ja -antavia kirjeitä. Toisillemme. Alkoholistien lapsille.

Lapsuutemme ei ollut helppoa, mutta se oli meidän lapsuutta. Parasta sellaista jota meille oli tarjolla. Hyväksyimme  kurjat kotiolot. Rikkinäiset kalusteet ja mustuneet silmäkulmat. Hyväksyimme kipusalamat tukistuksista, lääke- ja viinatokkurat sekä kännipersoonamuutoksen. Hyväksyimme rikotut lupaukset, perutut kyydit, hylätyksi tulemisen tunteet ja ennenaikaiset kuolemat.

Toivoimme raittiita viikonloppuja. Öitä jolloin sai mennä nukkumaan ja herätä levollisena ilman möykkäkeskeytyksiä. Toivoimme että hauskanpitonne päättyi jälleen joko kipsiin tai verisiin siteisiin. Toivoimme että joku tolkku ulkopuolinen aikuinen olisi nähnyt huolen ajoissa ja viheltänyt pelin poikki.

Toivoimme yhteisiä muistoja ja retkiä jotka eivät olisi päättyneet teidän sammumiseen ennen nuotiotulta. Toivoimme rauhallisia keskusteluhetkiä muualla kuin hautakiven luona.  Toivoimme että lapsuussatujen tyylilaji olisi ollut muu kuin realistinen kauhu- tai jännistyskertomus.

Kaipasimme äitejämme. Kaipasimme isiämme. Kaipasimme aamupaloja sekä iltasatuja. Kaipasimme silityksiä ja puhalluksia. Kaipasimme aururyppyjä sekä ilon turskahduksia. Kaipasimme halauksia ja selänraaputusta. Kaipasimme rajoja ja rakkautta. Kaikkea tätä kaipasimme, mutta lähinnä saimme sammuneiden kehojen raahausta rappukäytävistä ja huoneennurkista. Meille taju kankaalla ei ollut taideteoksen nimi.

Kaipasimme naurua kippurassa, emme pelkoa sikiöasennossa. Kaipasimme mahaamme makeaa tai edes kaurapuuroa, emme jatkuvia huolikramppeja. Kaipasimme päähämme hassuja hattuja ja viimeisimpiä korvamatoja, emme luunappeja, tukistuksia ja retuutuksia. Kaipasimme yhteisiä muistoja metsästä, rannalta ja huvipuistoista, emme putkasta, psykoosista ja ensiavusta.

Lopussa pyysimme anteeksi. Pyysimme anteeksi ettemme pieninä olleet kiltimpiä ja kärsivällisempiä.  Pyysimme anteeksi teiniajan tempauksia ja uhoa. Pyysimme anteeksi sitä että häpesimme teitä ja halusimme unohtaa teidät. Että emme pystyneet tekemään sovintoa kanssanne ennen kuolemaanne. Että emme muista enemmän hyvää. Pyysimme anteeksi sisaruksilta, että emme pystyneet suojelemaan heitä enempää. Että omat voimamme riittivät vain omakohtaiseen irtirepäisyyn.

Äiti, isä, sisko, veli. Saatte anteeksi. Voikaa hyvin siellä jossain. Meidän on ikävä.

Kirjoitus perustuu surukirjeharjoitukseen, jonka pohjana on Susanna Alakosken kirja Lähimmäisen huhtikuu. Kirja oli luku- ja kirjoituspiirin yhtenä virikekirjana.