Toivon kirje

Rakas korona-ajan tuntematon ystäväni

Nämä koronarajoitukset tuntuvat jo vahvasti mielessä ja kropassa. Tautihuipun ohitettua voi jo hieman höllentää pinnistelyään. Ei tavitse olla supesankari vanhempana, oppettajana, puolisona tai työntekijänä. Silti moni ponnisteli keväällä pari kuukautta suoritustensa rajamailla. 

Korona hipaisi minua ja perhettäni kevyemmin kuin monia muita. Olemme kävelleet, syöneet yhdessä ja pelanneet lautapelejä. Luonto näyttää meille että toivoa, pysyvyyttä ja uuden alkua on jatkuvasti ympärillämme. 

Olen siirtynyt jo pelon kouristuksista kohti toipumista ja toivoa. Toivon määrän tulisi aina on suurempi kuin pelon määrä.

Lapsille on kesällä tärkeää tulla tulla kuulluksi koronakevään karheuksista ja kauheuksista. Käydä läpi kaikenlaisia tiloja: surua, ahdistusta, kiitollisuutta tai helpottuneisuutta. Sanoittaa ärtymystä ja eristyksen aiheuttamaa stressiä. Kun ei ole voinut niin vapaasti leikkiä kavereiden kanssa.

Viisas aikuinen ei hötkyile kesälläkään vaan sopeutuu uusiin turvakäytänteihin.  Ei jumiudu entisen normaalin kaipuuseen vaan suuntaa katseensa kohti uutta. Oppii ja opettelee. Saamme olla yhtäaikaa vahvoja ja heikkoja. On tärkeää ymmärtää, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Mitä voimme arjessa hallita ja mitä emme. 

Kerroit että joskus pimeinä hetkinä sinusta tuntuu että haluat kuolla. Että et jaksaa enää kaikkea tätä taakkaa ja painoa  Älä rakas tuntematon ystäväni missään luovu toivosta, sillä asiat kyllä järjestyvät. 

Anna itsellesi aikaa ja armoa. Ymmärrän että tunnet kipua, joka repii sinua riekaleiksi sisältä ja ulkoa. Usko minua, et halua herätä sairaalassa letkuissa tai lepositeissä. 

Etsi ja pyydä apua ennen kuin tuskasi ovat ylipääsemättömiä. Puhumalla ja chattaamalla olosi kevenee. Edes hieman. Tai ole sinä se henkilö, jonka kanssa voi puhua vaikeistakin asioista.

En teeskentele että tietäisin tarkasti mitä ajattelet ja tunnet tuskissasi. Jokaisen tunteet ovat ainutlaatuisia. Mutta et sinä ole heikko tai hullu. Eikä nyt ole aika luovuttaa. Apua ja toivoa on aina. 

Huomenna asiat voivat olla piirun paremmin. Pimeän hetken yli voi päästä. Ei se ole toki helppoa tai kivutonta. Minäkin olen käynyt pohjamudissa. Elämässä on vielä sivuja, tarinoita sekä ihmisiä, jotka odottavat sinua. Asioita joista et ole aikoihin jaksanut uneksia.

Älä jää tai jätä itseäsi tai ystävääsi yksin pimeäään. Kesällä asiat kääntyvät kevättä paremmaksi. Toivo kannattelee lämmön myötä meitä yhä enemmän. Toivon ja lämmön myötä jaksamme yhdessä pidemmälle.  

Kun näet näet uusia mahdollisuuksia, näet toivoa. Toivo on suunta. Sinullla on edessäsi vielä joku tai joku, johon voit uskoa ja luottaa. Tämä kirje on yksi pieni todistus siitä.