Vallattomat vanhemmat

kotikoulutasotMinua on vaivannut useamman vuoden se tunne että vanhemmat eivät voi itseasiassa vaikuttaa koulun asioihin juuri pätkän vertaan. Vihdoin löydin singaporelaisen tutkijan kuvion joka visualisoi tuntemuksen. Vanhemmat jäävät/ jätetään koulun ulkopuolelle. Sisäpuolella heillä ei ole minkäänlaista sananvaltaa.

Taso on yksi on entistä reissuvihkomaista viestintää. Nykyisellä Wilmalla tiedotetaan aikataulumuutoksia, myöhästymisiä, tulevia kokeita. Toisella tasolla on hiljainen kasvatusvastuuilmentymä, vanhemmat kuittaavat lukuläksyt ja kokeet. Pitävät huolta että käytöstavat ovat kunniassaan ja lapsi on muutoinkin koulukuntoinen. Kolmas taso on se missä vanhemmat on ”osallistettu” mukaan. He siis voivat kerätä rahaa, myydä pullaa ja kahvia ja järjestää jonkin yksittäisen teematapahtuman. Sitten tuleekin kuilu.

Neljäs taso: Vanhempia ei Suomessa erikseen haluta tai pyydetä apuresurssiksi kouluun kerhonpitämiseen, tuntiavustajaksi, kertojaksi. Tämä on yleistä esimerkiksi Saksassa. Päinvastoin. Byrokratia on kova ja asennekin on tyyliin: ”Enemmän niistä (vanhemmista) tulee lisätyötä kuin apua koulun arkeen.”

Viidennen tason asiat kuten OPS ja oppilashuolto hoidetaan laadunmukaisesti yhdellä palaverilla. Johtokuntien poistuttua ylin kuudennen tason mahdollisuudet leikattiin lähes olemattomiin. Vanhempainyhdistykset ovat entistä vallattomampia.

Toivottavasti Vanhempainliitto herää tähän tilanteeseen ja tekee jotain. Muutenhan vanhempien rooli koulussa on olla vain joko yliaktiivisen hankala tai näkymätön ja poissaoleva. Näinhän vastakkainasettelua suosiva media usein asian maalailee. En itseasiassa ihmettele, että jotkut vanhemmat lähtevät ajamaan asiaansa median tai oikeuden kautta. Eihän heillä tunnu muuta väylää olevan. Tosin ylilyönnit ovat aina ylilyöntejä ja yksittäistapaukset yksittäistapauksia.

Sama linjaus koskee oppilaskuntia. Lain mukaan jokaisessa koulussa pitäisi olla oppilaskunta. Mutta vallallisesti hekin pääsevät vain tasolle kolme. Joskus tuntuu että monet opettajatkaan eivät enää pääse tasoille viisi ja kuusi. Tuntuu kun tärkeimmät asiat olisi ulkoistettu jollekin muulle hahmottomalle asiantuntijataholle. Rehtori voi toki koulun toimintakulttuuria viedä hyvinkin yhteisölliseen suuntaan. Mutta harvassa koulusssa tähän on jaksettu laittaa voimavaroja.

Moni kysyy että miksei ne vanhemmat sitten tule vain kouluun (ei edes niihin kerran vuodessa järjestettyihin vanhempainiltoihin tai arviointikeskusteluihin) vaikka laki sen mahdollistaa. Laki on laki ja käytänne on käytänne. Jos koet olevasi häiriöksi, vaivaksi ja taakaksi, miksi tulisit apuun. Vaikka nykyisessä työllisyystilanteessa monella vanhemmalla olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.

Ymmärrän että koulut ovat jaksamisen äärilaidoilla, kun ryhmäkoot kasvavat, yhteiskunnan paineet kovenevat, säästöt repivät ja resurssit hupenevat. Mutta onko tällaisessa tilanteessa järkevää jättää vanhemmat koulun ulkopuolelle? Järkevämpää olisi yhdistää voimavarat ratkaisukeskeisesti kuin kitistä erikseen nurkissa.

P.S. Olen kerännyt koulumaailman sähköisiä leikkeitä Scoop.it-työkalulla.