Velkavanki

Matias tuli vihdoin ulos velkakaapista. Hän käveli tukiryhmänsä eteen nuhjuuntunessa ruutupaidassaan. Hulppea elämä oli sulanut alta pois ja vaihtunut velkaruuvikierteeseen.

”Hei, olen Matias, olen maksuhäiriöinen ja velkavanki. Elän kierteessä. En viinakierteessä vaan lainojen ja luottojen kierteessä. En enää selvinnyt niistä vaikka kuvittelin olevani aikamoinen oman elämäni sanakari.  Otin aina uutta korkeakorkoista lainaa maksaakseen pois vanhan, jottei tulisi luottotietomerkintää.

Tein itse itselleni pyramidihuijauksen ja vakuuttelin perheelle että kaikki on kunnossa. Ei ollut. Söimme perheen kanssa hyvin, matkustimme paljon ja harrastimme sitä mistä unelmoimme. Elimme kuin viimeistä päivää, kunnes se viimeinen päivä sitten ulosottovirastosta tuli. Vasta vouti herätti. Erityisesti minut. Vaimo oli ihmetellyt jo vuosia että onko meillä oikeasti varaa tähän kaikkeen.

Mulla on onneksi todella hyvä työpaikka. Mulla on myös aikamoinen läjä asuntolainaa, autolainaa ja harrastuslainaa. Fiksut osaavat pitää puskurisäästöjä yllättävien menon varalle. Mä en ollut fiksu. Mä olin elämänjanoinen, elämyksistä päihtynyt. Mä halusin olla malli-isä. Olin malli-isä, jonka saldo on to-del-la punainen vuosia.

Kierreyhtälö on lopulta varsin yksinkertainen. Kun lainaa ei lyhennä oikeassa rytmissä, korot ja perintäkulut nostavat maksettavat summat tähtitieteellisiksi. Kun asuntolainaaja maksaa pankille käytännössä asunnon hinnan tuplana, pikavippaaja tekee saman viisi- ja jopa kymmenkertaisena. 

Pikavippi on kevytkenkäisten lainaa jossa voi maksaa muka huolettomasti korkoja sitten vaikka eläkeläisenä. Paskat. Pikavippaus on musta laillistettua koronkiskontaa. Ei siinä katkota pelolla ihmisten peukaloita vaan koko elämän selkäranka. Ja juuri niiltä joiden elämä on jo veitsenterällä keikkumista. Pikavippi on vähän kuin sukupuolitauti. Hetken hurmio tuo loppuelämän turmion.

En uskaltanut lopulta avata enää perintäkirjeitä, jotka mä oli ohjannut postilokeroon. Ne olivat kuin jatkuvia muistutuksia parantumattomasta sairaudesta ja totaalisesta tyhmyydestä. Siis että jos ei aukaise niitä, voi vielä hetken elää entistä lume-elämää. Kulissielämää, jonkaa lahot pohjatyöt on haissut homeelle jo vuosia.

Niinhän siinä kävi. Saman verran kuin elimme hulppeita vuosia, elimme myös vyönkiristysvuosia. Maasturi kaikilla herkuilla vaihtui puksuttavaan kotteroon, loistolukaali joen rannalla vuokrakolmioon, huippubrändit marketti- ja kirppariversioon. Koulut ja kaverit vaihtuivat varallisuuskadon myötä.

Velkavankeudesta voi selvitä, mutta se on pitkä ja rankka prosessi. Niinkuin muutkin elämän suuret vastoinkäymiset.  Mulle ja meille tuli kymmenen vuoden nöyryyskakku. Avioero, työttömyysjaksot, yksinhuoltajuus ja sairaudet ajavat tyypillisesti velka-ahdinkoon. Meillä se oli mun kusipäisyys ja mun luoma kulissielämä. 

Mutta onneksi, onneksi todellakin, mun työpaikka, terveys ja avioliitto säily. Niiden menettämisen myötä olis kaikki muukin voinut mennä kohti katuojaa. Onneksi en myöskään vetänyt muita ylimääräisiä takaajia tähän kierresyöksyyn. Nostan hattua kaikille niille sinnittelijöille, joiden lähtökohdat ovat paljon tiukemmat ja surkeammmat kuin omani.

Tiukkojen aikojen jälkeen oma pää on nyt jo vedenpinnan yläpuolella. Ilman ylimääräistä kusta. Kiitos kun jaksoitte kuunnella.”

Ylen tekemä dokumentti Velkavangit kertoo ylivelkaantuneista, jotka auttavat kohtolontovereita, joista on tullut kulutusyhteiskunnan hylkiöitä. Yli 230 000 suomalaista on ulosotossa. Viime vuonna (2018) tehtiin yli 1,6 miljoonaa maksuhäiriöilmoitusta noin 380 000 suomalaiselle. Kun luottotiedot katoavat maksuhäiriöistä, hankaloituu myös perusarki.