Vertaistarinoiden välitsekki

Lähiöinnostajien faktiotarinat on kerätty kyselyjen, haastattelujen, kohtaamisten sekä artikkelien kautta. Yksittäisiä tarinoita on yhdistetty, sekoitettu ja täydennetty fiktiivisin ottein. Näin luottamuksellisuus, autenttisuus ja perheen tai kertojan tunnistamattomuus on saatu sopivaan tasapainoon.  Faktiotarinat ovat tarinallisia muunnelmia, tulkintoja, valintoja, dramatisointia, poisjättämisiä ja pysähtymisiä. Ne eivät ole todellisten tilanteiden dokumentaatiota tutkimusotteella.

Tarinatulkinnoissa on pyritty nostamaan pintaan tunteita ja sisäisiä kokemuksia: kivut, turhautuneisuus, riittämättömyys, väsymys ja toivo. Tarinoiden lukijat voivat ammentaa niistä voimavaroja omaan elämään. 

Ensimmäisissä vertaistarinaversioissa (noin 30 kpl) korostuivat päihteet, lastensuojelu, itsemurha ja masennus. Useampia tarinoita oli myös lapsiköyhyydestä, erotilanteista, kiusaamisesta, lähisuhdeväkivallasta sekä seksuaalisuudesta. Tarinan lähtökohtana oli usein yksittäinen kokemustarina. Osalle tarina oli jo tuttu ja hiottu, osalle ensimmäistä kertaa kerrottu.

Noin puolet tarinoista on syntynyt kokemustoimijoita kohtaamalla, haastattelemalla ja havainnoimalla. Kokemustoimijoiden ikä vaihteli 14-55 -vuotiaaseen. Puolet tarinoista on syntynyt erilaisten vertais- ja luovan kirjoittamisen pajoissa. Noin viiden tarinan takana oli erittäin vahva lukukokemus, joka sysäsi kirjoittajan omien kokemusten jäsentämiseen. Toimituksellinen ydintiimi koostui neljästä kirjoittajaeditoijasta sekä kolmesta kuvittajasta.

Kummallakin vertaistarinoiden hankintatavoilla oli omat haasteensa esimerkiksi aikataulujen ja luottamuksellisuuden suhteen. Molemmissa hankintatavoissa oli haasteena autenttisuuden aste sekä tarinasta luopumisen tuska. Editointityötä tarvittiin sekä tarinafrakmenttien yhdistämisessä tarinalliseksi kokonaisuudeksi sekä ensikertaa kokemustarinaansa kertovan tunnistettavuuden etäännytttämiseksi. Harjoitteiden taustalla on todellisia tapahtumia ja henkilöitä, joten keksittyjä osuuksia ovat lähinnä muutetut paikat, kronologiat sekä eri näkökulmien yhdistäminen tarinallistamisen kautta. Osalle pajojen kirjoittajista syntyi myös puolifiktiivisiin hahmoihin niin vahva tunneside että lopulta tarinaa ei haluttukaan luovuttaa julkaistavaksi.

Vertaistarinoiden tavoite on tuoda toivoa haasteellisessa tilanteissa: tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Sellaisena kuin on. Voimaannuttaa itseään ja toisia tarinan kautta. Vielä tässä vaiheessa päädyttiin ratkaisuun että kuvitus on graafista ja kertojat esiintyvät anonyymeinä.

”Mulle riittää kun täällä näkee ja kokee näitä toisia tarinankertojia. Saa keskustella ja olla vaan. Yllätyin kuinka paljon ja mistä uskallankaan puhua ja kirjoittaa.”

”Hain ja sain näköalaa tähän mun elämäntilanteeseeni. Ei tarvi rypeä surkean tuntuista kohtaloaan yksin.”

”Mulla on sitä riittämättömyyden tunnetta. Täällä on kokenu voimaantuvan.”

”Joidenkin tarinoihin samaistuin paljonkin ja ajattelin, että tuo tunne on ja tilanne on minullekin tuttu.”

“Vaikka osa tarinoista on rankkojakin, taustalla on usein miten selviytyminen ja toivon valoverhot. Olemme jokainen joskus haasteellisessa elämäntilanteessa. Joko suoraan myllerryksen ytimessä tai arjen punnerrusten todistajina.” 

Tarinoita lukujen takaa

  • Suomessa on 135 000 lasta, jotka elävät köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, (14,7 % lapsista eli joka kahdeksas) 
  • Suomessa on yksinhuoltajaperheitä 120 000. Joka kolmas helsinkiläinen ja joka neljäs vantaalainen lapsi elää yh-perheessä 
  • Suomessa on 70 000 lasta joiden vanhemmilla päihdeongelmia
  • Suomessa noin 30 000 lasta kokee vuosittain eron
  • Suomessa on 36 000 adhd-piirteistä lasta eli jokaisessa koululuokassa on keskimäärin yksi ADHD-lapsi.
  • Suomessa on 35 600 alle 16-vuotiasta jotka saavat vammaisavustusta.

Tavoitteena on julkaista sekä verkossa että pienoispainoksella noin 30 toimitettua vertaistarinaa kesäkuun alkuun mennessä vuonna 2019. Toimittaminen tarkoittaa teemojen yhdistämistä, pientä yhteenvetoa sekä näkökulmien täydentämistä.

Jos sinulle tulee mieleen joku hyvä vertaistarinan kertoja, otahan yhteyttä vesa.ilola(at)gmail.com